Lapsi täytti neljä. Synttärit olivat merirosvoteemaiset, koska lapsesta tulee isona lääkärimerirosmoprinsessaroskienkerääjä ja pyöränkorjaaja. Ja sankari. Ennen kaikkea sankari.
Olen itsekin lapsena viettänyt merirosvosynttäreitä. Niihin sisältyi muun muassa aarrejahti ja aarrearkkukakku. Kumpikin tuntui hyvältä idealta myös nyt. Aarrearkkukakkujen kuvia löytyy netistä pilvin pimein eivätkä ne vaikuta erityisen monimutkaisilta tehdä. En odottanutkaan erityisiä ongelmia, vaan oletin huolellisen suunnittelun auttavan haluttuun lopputulokseen suhteellisen kivuttomasti.
Virhe.
Aloitin tekemällä neljän munan suklaakakkupohjan neliönmuotoiseen irtoreunavuokaan. Jo kakun mennessä uuniin ihmettelin, miksi tein neljän enkä kuuden munan taikinan. Kakku paistui hyvin, mutta oli kovin ohut. Halkaiseminen kahteen kerrokseen ei auttanut asiaa.
Sahailin pohjia sopivankokoisiksi ja -muotoisiksi. Arkusta näytti olevan tulossa pinta-alaltaan pieni, mutta todella korkea. Suunnittelin päältä pyöreää kantta. Sain pohjat leikattua muotoon ja aloitin kokoamisen. Kostutin kerroksen, lisäsin täytteeksi tuorejuusto-Fazerina-kermavaahtoa. Täyte oli hankalan löysää, vaikka yritin tanakoittaa sitä kreemijauheella. Pohjat eivät imeneet kostukkeeksi käyttämääni appelsiinimehua ihan toivotusti, vaan mehua valui jatkuvasti vadille ja imeytyi siitä ajan kanssa alimpaan kerrokseen, joka vähitellen alkoi pettää.
Olin kostuttamassa toisiksi ylintä kerrosta, kun kakku alkoi kaatua. Yritin tukea sitä puutikuilla, mutta niistä ei ollut apua. Korjailin kerrosten asemointia ensin varovasti, sitten ottamalla kakusta reippaalla otteella kiinni ja oikaisemalla. Ei auttanut. Kakku kallistui kallistumistaan. Sain hermoromahduksen. Keräilin itseäni. Katselin ja arvioin. Otin irtoreunavuoasta reunan, asetin sen kakun ympärille ja tungin koko roskan jääkaapin perälle hyytymään.
Imetin. Parempi puolisko askarteli tummalla suklaalla parannellun mokkapalapohjan. Leikkasin pellin kokoisesta pohjasta neljä identtistä palaa. Ne olivat lupaavan paksuja ja kuohkeita ja suklaa antoi kakulle kaivattua lisäpotkua - mokkapalapohja kun on sellaisenaan täytekakkuun harmillisen miedonmakuinen.
Tuorejuusto oli käytetty eikä Fazerinaakaan enää ollut. Vatkasin muistaakseni 3dl kermaa kreemijauheen kanssa tiukaksi vaahdoksi ja sekoitin siihen levyn sulatettua Fazerin Sinistä. Annoin vaahdon tällä kertaa jäähtyä tönköksi. Kostutin. Lisäsin täytettä. Lisäsin pohjan. Kostutin. Lisäsin täytettä ja toiseen reunaan karkkia pitämään seuraavaa pohjaa vinossa. Lisäsin pohjan. Kostutin. Lisäsin täytettä. Annoin jäähtyä. Lisäsin viimeisen pohjan. Kostutin. Tuuletin (en kakkua). Annoin taas jäähtyä.
Vatkasin kermaa, olisikohan ollut 2dl. Lisäsin levyn Fazerin Sinistä ja vielä 100g tummaa suklaata sulatettuna. Tuloksena oli melko täydellinen suklaakuorrute. Levitin sen kakun päälle jättäen vain keskikohtaan kerrosten väliin reilun raon. Vetelin nuolijalla kuorrutteeseen arkun laudoituksen suuntaisia uria. Hihkuin. Annoin kakun olla yön yli.
Palasin jääkaapin perälle haudattuun kasaan kakun osia. Se oli hyytynyt noin 45 asteen kulmaan. Katselin tekelettä hetken. Vuolin siitä muutaman palan pois. maistelin ja totesin makumaailman hyvinkin onnistuneeksi. Kuorrutin kakun aiemmin tekemälläni fudge-kuorrutteella, jota olin värjännyt tavallista tummemmaksi kaakaojauheella. Lisäsin yksityiskohtia värjäämättömästä fudgesta. Katselin uponnutta laivanhylkyä. Täysin paremman luontoni vastaisesti olin kääntänyt täydellisen katastrofin juttaurpilaismaiseksi torjuntavoitoksi.
Jätin kakut miettimään tekemisiään yön yli.
Tässä vaiheessa keskityin kokoamaan aarrepussit ja viimeistelemään toisen projektin - merirosmoprinsessan juhlamekon. Joskus vuosia sitten jo kauan ennen merirosmoprinsessa-pyöränkorjaaja-roskienkerääjä-sankarin aineellistumista olin haalinut jostain tehtaanmyymälästä halvalla metrikaupalla vedenvihreää loimusamettia. Kesällä ostin prinsessamekko 2.0 -projektia varten ison palan turkoosia organzaa. Noin viikkoa ennen juhlapäivää keksin, että nämä kaksi voisivat pelata hyvin yhteen.
Jälleen vastoin totuttuja tapojani päätin käyttää valmiita kaavoja. Pengoin vanhat käsityölehteni läpi ja löysin käyttökelpoisen ohjeen. Muutin vain helmaa jonkin verran. Tein miehustan ja helman sekä organzasta että loimusametista, hihat pelkästä organzasta. Ompelin miehustan toisiaan vastaavat, eri kankaista leikatut palat yhteen, helmassa taas ompelin kokonaiset helmat keskenään samoista kankaista ja kiinnitin vain vyötäröt yhteen. Päärmäsin loimusamettihelman, sulatin organzan reunat. Sulattaminen on muuten ainoa järkevä tapa huolitella organzaa.
Ompelin takasaumaan vetoketjun, ompelin sivu- ja olkasaumat ja kiinnitin helman. Istutin hihan. Istutin toisenkin hihan. Ompelin helmaan eteen pari nostoa ja tein koristeeksi muutaman kukkaruusukkeen pitsistä ja organzasta. Leikkasin siis vain ympyröitä, asetin ne päällekkäin, ryttäsin keskeltä suppiloiksi ja ompelin kiinni. Silitin vielä saumat auki, ja siinäpä se.
Nukuinkin välillä.
Juhlapäivänä tekemättä ei ollut enää juuri muuta kuin siivousta, kakunkoristelua ja aarrejahdin vihjeet. Ensimmäisen ja viimeisen delegoin.
Olin etsinyt pitkin viikkoa kakunkoristeiksi sopivia karkkeja aarteiksi. Kultarahoja löytyi odotetusti karkkikaupasta. Erilaisia helmiä oli sekä karkkikaupassa että useamman marketin irtokarkeissa. Vain helmikoruja jouduin etsimään vähän pidempään, mutta niitäkin löytyi ajoissa.
Ennen aarteien asettelua leikkasin kuitenkin ohueksi kaulitusta fudgesta kukkapiparimuotilla ja veitsellä sopivia paloja arkun kulmavahvikkeiksi. Olin ideaan naurettavan tyytyväinen, mutta se ei ollut paras keksintö näillä synttäreillä. Paras oli ajatus ripotella ruokosokeria hiekaksi kakkuvadeille. Ensin suunnittelin käyttäväni hiekkaefektiä vain uponneen laivan kanssa, mutta se toimi myös aarrearkun ympärillä upeasti. Tuuletin taas.
Lopputulemana vieraat kehuivat tietenkin enemmän aarrearkkukakkua, jossa sekä pohja että täyte olivat pikaisia hätäratkaisuja. Aarrejahti onnistui sekin mainiosti. Kuvavihjeitä seuraamalla lapsilauma löysi kätketyn aarteen, joka koostui kultaharkosta (Twix), kultakolikoista (samoja kuin kakussa), ruudista (salmiakkijauhetta), karkkikoruista, hiusklipseistä ja saippuakuplaseteistä. Taaperoikäinen aarteenetsijä sai kissapehmolelun. Aarteet oli pakattu organza-pusseihin.
Mitä mekkoon tulee, päivänsankari vähintäänkin hallitsi dramaattisen palautteenannon: "En tukkää siitä... vaan rrrrakastan sitä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti