Perillinen täytti kaksi. Jo keväästä asti on ollut selvää, että tyttärelle tehdään autokakku, koska auto oli ensin lapsen toinen sana, sittemmin joka toinen. Aikaa kakun suunnitteluun oli siis paljon.
Olen jo jonkin aikaa halunnut kokeilla kuorrutteen tekemistä irtokarkeissa myytävistä Vaniljafudge-paloista. Olen käyttänyt samoja karkkeja koristeiden tekemiseen ennenkin ja törmäsin sitten Kinuskikissan ohjeeseen kuorrutteen tekemiseen.
Pohjat tein mokkapalojen ohjeella, kuten usein aiemminkin. Pellillisestä sai juuri sopivasti auton aikaiseksi eikä hukkapaloja juurikaan jäänyt. Jaoin pellin kolmeen samankokoiseen siivuun, joista kaksi laitoin päällekkäin ja kolmannen puolitin korkeammaksi keskikohdaksi. Autossa oli siis matalassa osassa kaksi pohjaa päällekkäin, korkeammassa neljä. Viistin särmiä vähän veitsellä, jotta autosta ei olisi tullut aivan totaalista pahvilaatikkoa - lopputulos oli riittävän itäsaksalainen näinkin.
Täytteeksi tein kuorrutteen makeuden vuoksi melko raikkaan mansikkarahkan. Vatkasin pari desiä kermaa, jonka makeutin ja sakeutin kreemijauheella. Sekaan rahkaa ja mansikoita pakkasesta. Sokeria ei tarvittu, koska kreemijauhe oli riittävän makeaa itsessään. Täytteestä tuli juuri sopivan paksua, jotta sillä sai tasoitettua pohjien pientä epätasaisuutta ja se pysyi kakun välissä suosiolla. Yli jääneestä täytteestä sivelin kaukun ympärille kerroksen kuorrutteen tarttumapinnaksi ja epätasaisuuksia siloittamaan.
Kuorrute kannattaa tehdä ohjeen mukaan myös siinä kohdassa, jossa se pitäisi laittaa jäähtymään leivinpaperilla vuorattuun kulhoon. Jos tekee kuten eräät ja nostaa kattilan sellaisenaan pakastimeen, saattaa - kuten eräät - päätyä kaapimaan massaa irti kattilasta puulastalla, joka katkeaa, ja sen jälkeen noukkimaan kuorrutteesta puunsäleitä. Tomusokeri toimii kuorrutteen kaulitsemisessä todella hyvin jauhon tapaan ja estää massan tarttumisen pöytään ja kaulimeen. Sokerista saattaa jäädä kuorrutteeseen tahroja, mutta ne hävisivät ainakin tästä kakusta yön aikana jääkaapissa. Jos odotteluaikaa ei ole, kokeilisin sivellä tahroja veteen dipatulla siveltimellä.
Kun kuorrute on kaulittu, se on helpointa nostaa kakun päälle kahden ihmisen voimin. Massa venyy ja paukkuu, mikä on hyvä ominaisuus, kun kuorrute täytyy saada kakun ympärille tasaisesti ilman ylimääräisiä poimuja. Ylimääräisen helman saa kätevästi pois veitsellä leikkaamalla.
Minusta hauskin osa oli autokakun koristelu ja jo koristeiden valitseminen kaupassa. Olin suunnitellut valoiksi karkkeja ja renkaiksi keksejä. Kaupassa keksin vielä kierrevohvelit pakoputkiksi ja suklaakrokantit rekisterilaatoiksi. Renkaista sain fiksumman näköiset, kun leikkasin pienet siivut pois alareunoista. Paras tapa katkaista keksejä on käyttää sahalaitaista veistä varovasti. Samalla metodilla saa katkaistua kierrevohvelit siististi.
Ikkunat olisin rajannut Snören mansikkanarulla, mutta sitä ei sattunut olemaan, joten maalasin ikkunat elintarvikevärillä. Samalla maalasin myös numeron konepellille ja merkin ja mallin perään. Ikkunoiden elintarvikeväri ei kestänyt yön yli jääkaapissa aivan sellaisenaan, vaan valui vähän, mutta haitta ei ollut suuri. Opin kuitenkin, että parempaa lopputulosta varten maalaaminen kannattaa jättää aivan viime hetkille.
Lopputulemana vieraat kehuivat, päivänsankari tykkäsi ja kakku maistui oikein kelvolliselta. Toffeekuorrutteen kanssa sopisi ehkä paremmin voimakkaammanmakuinen suklaakakkupohja miedon mokkapalapohjan sijaan. Täyte sen sijaan toimi hyvin tasoittamaan liikaa makeutta.
