Helppo mansikka-chilikastike

En edes muista, miten päädyin kehittämään tällaisen, mutta hyvä siitä tuli. Luullakseni tein tätä ensimmäisen kerran panna cottan kylkeen. Joka tapauksessa sain ja toteutin idean mansikka-chilikastikkeesta joskus vuosia sitten. Sen jälkeen olen monta, monta kertaa unohtanut mittasuhteet ja kironnut, kun en ole enää löytänyt mistään chilittömän mansikkakastikkeen ohjetta, jonka pohjalta soossini alun perin tein.

Nyt lopultakin muistin kirjata määrät ylös:

• 1dl sokeria
• 0,5dl vettä
• 250g mansikoita
• chilijauhetta

Tee näin:

• Mittaa vesi ja sokeri kattilaan ja keittele sekoitellen viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes seos on tasaista ja tahmeaa. Jätä jäähtymään.
• Punnitse mansikat, sulata jäiset ja soseuta sauvasekottimella. (Keitä ulkomaiset pakastemarjat!)
• Yhdistä ja mausta chilillä. Chilien tulisuudessa on suuria eroja, joten järkevintä on lisätä chiliä cähitellen ja maistella, milloin määrä on riittävä.

Kastike sopii pehmeiden, kermaisten jälkiruokien, kuten panna cottan, juusto- tai moussekakun tai jäätelön lisukkeeksi. Sitä voi käyttää kakkujen tai annosten koristeluun tai asettaa tarjolle erikseen. Erityisen hyvin tulinen mansikka sopii valkosuklaan ja vaniljan kanssa.

Välineurheilua

Tuli mieleen kirjoittaa vaihteeksi vähän erilainen teksti ja käsitellä käyttämiäni keittiövälineitä. Suurimmaksi osaksi ne ovat ihan tusinatavaraa, mutta muutama on sellaisia, joista haluan antaa erityisen suosituksen.

Koska jotkut aktiivisemmat ja enemmän seuraajia keränneet blogit tekevät tällä hommalla rahaa tai saavat firmoilta tuotelahjoituksia, varmuuden vuoksi: En hyödy tästä(kään) postauksesta senttiäkään taloudellisesti eikä minulla ole minkäänlaisia yhteyksiä mainittuihin yrityksiin.

1. Kakkusaha (Wilton)

En ole suuri niin sanottujen unitaskereiden eli vain yhteen käyttötarkoitukseen soveltuvien tuotteiden ystävä. Kakkusahan kohdalla teen kuitenkin poikkeuksen. Käytin kakkupohjien halkaisemiseen vuosia tavallista leipäveistä eikä kerroksista koskaan tullut suoria. Kakkusahalla pohjista taas ei tule vinoja, ellei tarkoituksella tee niistä sellaisia. Ei tämä oma laitteenikaan kuitenkaan täydellinen ole. Terä jää ylemmissä lovissa turhan löysälle ja käyttö vaikeutuu, eikä terä ole aivan riittävän terävä leikatakseen pohjia aina loppuun asti kauniisti, vaan joskus reunasta irtoaa paloja. Kumpaakin ongelmaa kuitenkin helpottaa, kun oppii hyvän tekniikan sahan käyttöön.

2. Silikonikakkuvuoka vahvikerenkaalla (Silikomart)

Nappasin tämän joskus heräteostoksena Prismasta enkä ole katunut hetkeäkään. Laite on muuten tavallinen silikoninen kakkuvuoka, mutta siinä on irrotettava, kova vahvikerengas vuoan suulla. Tämä tekee vuoasta tarvittaessa jämäkämmän ja helpomman käsitellä esimerkiksi jäätelö- tai hyydykekakun ollessa vielä nestemäisessä muodossa. Renkaan irrotettavuus taas mahdollistaa vuoan irrottamisen jäätyneestä kakusta helposti ja vaivattomasti. Lisäksi on todella kätevää, että vuoan rajoitukset lämpötilojen ja muun käytön suhteen on merkitty suoraan vuokaan eikä ainoastaan pakkaukseen tai sen mukana tulleeseen käyttöohjeeseen. Ruusu on toki myös varsin kaunis.

3. Pyörivä tarjotin (Ikea)

Uusimpia hankintojani. Pyörivä alusta helpottaa kakkujen kuorrutusta ja koristelua aivan suunnattoman paljon. Levittäessäni taannoin suklaakreemiä kakun päälle tarjotinta pyöritellen ihmettelin ääneen, miten olen ikinä pärjännyt ilman. Puoliso viereisestä huoneesta vastasi: "Kiroillen." Pyöriviä kakkualustoja ja tarjottimia saa monestakin paikasta. Leivontakaupoissa nimenomaan kakkualustoina myytävät versiot ovat kuitenkin noin kolme kertaa niin kalliita kuin tarjottimina markkinoitavat. Tämä Ikean 39-senttinen Snudda on myös niin iso, että sille on käyttöä leivonnan lisäksi myös esimerkiksi dippitarjottimena.

4. Vispilä ja pieni nuolija (Tupperware)

Meillä on runsaasti Tupperwaren keittiötavaraa, koska joskus kymmenisen vuotta sitten olin itse esittelijänä ja tuotteita kertyi silloin niin esittely- kuin omaankin käyttöön. Enimmäkseen Tupperit eivät poikkea kovinkaan paljoa laadukkaammasta markettikamasta, mutta muutamiin tuotteisiin olen ollut erityisen tyytyväinen.

Yksi niistä on pieni ja siro silikoninuolija. Käytän sitä sekoittamiseen, kun kuumennan kattilassa kermaa tai maitoa, sulatan suklaata, teen jäätelömassaa... Lisäksi se on kätevä kapeiden jogurttitölkkien ja vastaavien kaapimiseen tyhjäksi.

Toinen suosikkini on vispilä. Vispilän ei lähtökohtaisesti luulisi voivan olla kovin ihmeellinen väline. Tämä on kuitenkin jotenkin erityisen käteen sopiva, näppärä vatkatessa ja lisäksi käsitiskissä huomattavasti perinteistä spiraaliversiota kätevämpi pestävä.

Syyskakku ihan muuten vaan

Tuli idea kakusta. Perillinen tahtoi juhlia "hälofiinia." Kaksi kärpästä ja niin poispäin.

Ideani oli lehdillä peitetty kakku. Olisin halunnut keskelle kakkua pystyyn puun rangan, josta lehdet olisivat näyttäneet pudonneen, mutten millään keksinyt, miten sellaisen toteuttaisin. Lehdet sen sijaan järjestyivät helposti toffeesta ja elintarvikeväristä.

Leivoin kolmen munan suklaakakkupohjan:

• 3 munaa
• 2,25dl sokeria
• 150g voita
• 100g tummaa suklaata 
• 3,75dl vehnäjauhoja
• 2 reilua ruokalusikallista tummaa kaakaota
• 2tl leivinjauhetta
• 1,5dl maitoa

- Vaahdota munat ja sokeri
- Sulata suklaa ja voi yhdessä kattilassa tai mikroaaltouunissa
- Sekoita kuivat aineet
- Lisää kuivat aineet ja maito kananmuna-sokerivaahtoon vuorotellen vähän kerrallaan
- Lisää suklaa-rasvaseos
- Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtoreunavuokaan

- Paista 175 asteessa noin tunnin ajan

Täytteeksi tein yksinkertaisen vadelmajuustokakun, mutta käytin vain yhden liivatelehden, ettei massasta tulisi liian tönkköä. Pohjat kostutin päärynämehulla. Pohjia piti olla kolme ja täytekerroksia kaksi, mutta rakas vuoden vanha kupeitteni hedelmä heitti ensimmäisen kostutetun pohjan lattialle, joten kakkuun selviytyi vain kaksi ja täytekerroksia tuli niiden väliin yksi sitäkin muhkeampi.

Kuorrutin kakun suklaakreemillä. Vatkasin kaksi desiä kermaa tanakaksi vaahdoksi, sulatin 200g maitosuklaata ja yhdistin nämä. Vaahto oli sen verran vaaleaa, että siivilöin siihen vielä muutaman teelusikallisen tummaa kaakaota.

 Näin sileää kuorrutetta olisi kelvannut jättää vaikka enemmänkin näkyville.

Olen jo pitkään halunnut vaahteranlehtimuotin, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Verkkokauppojen postikulut tuntuivat yhdelle muotille vähän kohtuuttomilta, joten vierailin paikallisessa kivijalkaliikkeessä. Perinteisen tyylin piparimuotteja oli hyllyn täydeltä, mutta se vaahteranlehti tietenkin puuttui. Sellainen oli vain yhdeksän muotin setissä. Nyt henkilökohtaisiin valikoimiini kuuluu siis kolme erikokoista vaahteranlehtimuottia, kolme tammenlehteä ja kolme tammenterhoa. Kaipa niille käyttöä vielä tulee.

Lehtien tekeminen ei ollut ihmeellinen homma, joskin aikaa siihen toki meni. Otin neljä fudge-palaa kerrallaan, pehmensin niitä muutaman sekunnin mikroaaltouunissa ja pyörittelin käsissä tasaiseksi köntiksi elintarvikevärin kanssa. Kerrankin vaaleanruskea pohjaväri toimi edukseni - se toi lehtiin juuri sopivan luonnollisen sävyn. Kaulitsin massan ohueksi ja leikkasin siitä kaikkia kolmea kokoa lehtiä. Tein keltaisia, vihreitä, punaisia ja oransseja lehtiä.

Viimeistelyä meikkisiveltimellä

 Lopuksi vain asettelin lehdet kakun ympärille. Aloitin suurimmista lehdistä ja sirottelin samanväriset tasaisesti kakun eri puolille. Jatkoin pienemmillä samaan malliin, kunnes kakku oli lähes kokonaan peitetty. Ruskeaa suklaakuorrutetta jäi vilkkumaan sieltä täältä lehtien välistä kuin syksyisen maan multaa. Lehtiä jäi yli sen verran, että päätin väsätä toffeesta vielä pari siiliä koristeiksi ja peitellä ne lehtipesään.