Olipa kerran lomamatka. Lomamatkalta tuliaisksi tarttui vähän vaatteita ja asusteita, kulttiesineeksi muodostunut koriste, joka esittää korvilla varustettua ihmisen takalistoa, rusketus seuraavaksi talveksi sekä mahatauti.
Kun sitten suomeutumista seuraavana aamuna havahduin appivanhempien luona tavallista aiemmin, piti hetki pohtia, mikä tämä kummallinen olo on, koska olen kuumeessa äärimmäisen harvoin. Aamu kului kuumeen noustessa ja edellispäivän lentokoneruoan pyrkiessä ulos, kunnes mieheni pakotti minut ottamaan Panadolia. Kuume rauhoittui ja sain nukuttua vähän.
Heräsin puhelimeni soidessa. Toisessa päässä esittäytyi Marko Ylä-Jotakin Etelä-Pohjanmaan Lapualta päivää. Olin saanut näytenumeron Avotakasta jokin aika sitten ja A-lehtiä kiinnosti tietää, olisinko halukas tilaamaan lehteä. Kumma kyllä olin, joten puhelu jatkui. Sain kuulla, että saisin määrän X lehden numeroita erikoistarjoushintaan ilman jatkositoumuksia. Lisäksi saisin pari näytenumeroa Maku-lehdestä ja kaupanpäällisiksi kirjan nimeltä Suolaiset ja makea piirakat.
Tarkistettuaan osoitetietoni Marko Ylä-Jotakin Etelä-Pohjanmaan Lapualta päivää varmisti, että olin kartalla tilauksestani ja toisti kaiken edellä mainitun. Vakuutin diilin sopivan minulle hienosti. Mielestäni en vaikuttanut puhelimessa erityisen kuumeiselta tai muutenkaan vajaaälyiseltä, mutta myyjä piti tarpeellisena toistaa ehdot vielä kerran. Ja vielä toisenkin kerran, mikäli muistini ei petä. Tässä vaiheessa vieressä torkkuva ja puhelua kuunteleva miehenikin alkoi näyttää epäuskoiselta. Lopulta surrealistiseksi käynyt keskustelu päättyi.
Kummallisesta tilausepisodista huolimatta lehden ja kaupanpäällisten kanssa sujui ihan niin kuin pitikin. Kirja resepteineen osoittautui sekin kiinnostavaksi. Sen ohjeiden perusteella olen tehnyt suklaapiirakkaa, josta mieheni näkee edelleen märkiä unia, ja "samettista suklaakakkua", joka minun tekemänäni näytti maksalaatikolta, mutta maistui synttärivieraille.
Yksi suosikkiresepteistäni kirjassa on jäätelöpiirakka. Suosikkiasemansa se on saavuttanut, koska se on idioottihelppo ja takuulla hyvää. Piirakassa on nimittäin kolme osaa: keksipohja, jäätelöä ja koristeita.
Homma toimii näin:
Tee keksipohja. Murskaa siis 200-250g valitsemiasi keksejä ja sekoita niihin 50-75g sulatettua rasvaa. Keksien määrä riippuu piirakkavuoan koosta ja preferensseistä pohjan paksuuden suhteen. Rasvan määrä kannattaa valita keksien mukaan - rasvaisille täyte- tai suklaahippukekseille vähemmän, Digestiveille ym. enemmän.
Painele keksipohja vuoan pohjalle ja reunoille ja heivaa hetkeksi pakastimeen jäähtymään. Ota sillä välin jäätelöt pehmenemään. Jäätelöä tarvitaan 2-3 litraa ja maut voi valita aivan vapaasti. Itse suosin yhdistelmää suklaa-mansikka-päärynä, koska se paitsi maistuu, myös näyttää hyvältä.
Kun pohja on jäähtynyt ja jäätelön vähän pehmenneet, jäätelöt lusikoidaan sopivina kökkäreinä keksipohja päälle vapaamuotoiseksi keoksi. Piirakkakirjan mukaan jäätelö pitäisi pyörittää sieviksi pieniksi palloiksi jäätelökauhalla, mutta itse en koskaan ole jaksanut.
Piirakan päälle voi improvisoida koristeet vaikkapa sulatetusta suklaasta, erilaisista nonparelleista, keksimuruista tai kastikkeista. Myös marjat ja hedelmät toki käyvät.
Piirakan voi tarjoilla heti koristelun perään, kun jäätelö on jo valmiiksi sopivasti pehmennyttä. Jos piirakan pakastaa välissä, sen on hyvä antaa oleskella huoneenlämmössä vartin verran ennen tarjoilua.
