Mustikkakivi WTF

Sattuipa aamuimetyksellä sosiaalisesta mediasta silmään tällainen ohje. Joku yrittää siis lanseerata Aleksis Kiven päivälle runebergintorttua vastaavan teemaleivonnaisen. Ihan hauska ajatus, joskin pidän ideaa tuhoon tuomittuna tässä vaiheessa. Runebergintorttu lienee lyönyt itsensä läpi vähän aiemmin suhteessa suurmiesten elämiin ja kuolemiin ja lisäksi sillä on huomattavasti selvempi side päivänsankariin.

Mustikkakiven ohje herätti epäilyksiä ja kysymyksiä, mutta päätin kokeilla kuitenkin. Ensinnäkin kahvin ja mustikan yhdistelmä kuulosti todella oudolta. Toisekseen lokakuiselle juhlapäivälle tarkoitetussa leivonnaisessa toivoisin sesongin huomioimista. Puolukka, omena, luumu tai jopa karpalo olisi mustikkaa loogisempi valinta syksyyn. Lisäksi ärsyynnyin epämääräiseen muotoon kirjoitetusta ohjeesta ja kohtuuttoman suuresta määrästä ja päädyin siksi kirjoittamaan reseptin uusiksi puolikkaalle annokselle.

Runebergintortun haastaja? Epäilen.

Mustikkakivet 10 kpl

Taikina

100g voita

1 muna

0,75dl ranskankermaa

0,25dl piimää

200g sokeria

200g jauhoja

0,5tl soodaa

0,5tl kardemummaa

1,5dl mustikoita

mustikkamehua kostutukseen

• Sekoita kuivat aineet keskenään
• Lisää mustikat, voisula, ranskankerma-piimäseos ja muna
• Sekoita lastalla tms.
• Paista leivos- tai muffinssivuoassa n. 25min 180 asteessa

Kuorrute

250g voita

100g tomusokeria

0,25dl kahvia

0,25dl mustikkamehua

• Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi
• Halkaise jäähtyneet, kumotut leivokset puoliksi
• Kostuta leivokset ja lisää väliin ohut kerros kuorrutetta
• Kostuta kansipala
• Kuorruta
• Koristele lisäämällä fariinisokerirengas leivosten juureen

Ja sitten tuomio.

Leivosten ongelma ei lopulta ollut mustikan ja kahvin yhdistelmä - kaiken järjen vastaisesti se toimi todella hyvin. Ongelma oli tuo muu osa kuorrutteesta. Tahnaa jäi kolmasosa yli kuorruttamisen ja täyttämisen jälkeen eikä leivoksia silti pystynyt juurikaan syömään. Kuorrute on aivan toivottoman raskasta ja syöminen siksi lievästi sanoen tukalaa. Maku on kyllä hyvä. Erityisesti taikina toimii hyvin ja ilman kuorrutetta tällä reseptillä saakin ihan kelvollisia mustikkamuffinsseja.

Ongelmia on myös esteettisellä puolella. Muffinssimuotoon tehdyt leivokset eivät oikein pelaa. Lopputulos muistuttaa kuorrutettuna avaruuslaivaa, pursotuksilla nämä taas olisivat ihan tavallisia vuokaleivoksia, jotka eivät oikein sovi uudenlaisiksi juhlaleivonnaisiksi.

Ja sitten vielä väri. Mustikka tekee taikinasta raakana violettia, kypsänä lähinnä harmaata. Tämä ei ole omiaan herättämään ihmisen ruokahalua.

Aion kuitenkin harrastaa tuotekehittelyä. Ehkä näistä vielä saadaan syötäviä.