Jäätelökakku kielokoristeilla - Juniorin ekat synttärit

Kun Äiti Luonto ei tarjoa kieloja oikeaan aikaan, on otettava sokerimassa omiin käsiin.

Viime kesänä ulkoistin jälkeläisen numero kaksi. Tämä viimeiseksemme jäävä luonnontuote saavutti taannoin ensimmäsen täyden ikävuotensa. Juhlinta aikataulutettiin kesäkuun puoliväliin. Oletin saavani kieloja, lempikukkiani, maljakkoon synttäreiden kunniaksi, mutta aikainen kevät oli toista mieltä. Maljakon sijaan kieloja oli kakun päällä, tosin puskasta poimimisen sijaan näpersin ne sokerimassasta.

Esikoisen yksivuotiset eivät sujuneet omalta osaltani oikein hyvin, joten paineet olivat nyt suhteellisen kovat. Tämän vuoksi päästin itseni mahdollisimman vähällä. Kakun lisäksi tarjolla oli vain suoraan kaupasta kannettuja antimia, ja kakunkin tein tapojeni vastaisesti helpomman kautta. Tein jopa etukäteen koepainoksen.

Yksinkertainen jäätelökakku syntyi näin:

Tein ison satsin kermaista vaniljajäätelöä. Kun jäätelö alkoi pakastusvaiheessa käydä tönköksi, valutin sen kulhosta irtoreunaiseen sydänvuokaan ja annoin jäätyä siinä loppuun.

Tein - taas vaihteeksi - kuorrutteeksi toffeemassaa. Värjäsin sen sulatusvaiheessa sinisellä elintarvikevärillä. Kovin kirkasta väriä ruskeasta massasta ei saa taiottua, mutta oikeastaan vähän murrettu petrolinsininen oli varsin hauska jäätelökakulle.

Kun jäätelö oli jäätynyt kovaksi, irrotin varovasti vuoan sen ympäriltä, kumosin kakun tarjoiluvadille ja lykkäsin takaisin pakastimeen. Kaulitsin jäähtyneen kuorrutteen tomusokerin avulla ja levitin kakun päälle. Leikkasin ylimääräiset helmat pois ja palautin kakun jälleen kylmään.

Kielonkukat olin väsännyt jo aiemmin. Käytin valkoista sokerimassaa. Kaulitsin siitä ohuen levyn ja leikkasin koristemuotilla pienen pieniä kukkasia. Taivutin kukat nuppineulan nupin ympärille kelloiksi ja annoin kuivua muotoonsa. Kukat olivat riittävän pieniä kovettuakseen purkissa sellaisinaan oikean muodon säilyttäen, niitä ei siis tarvinnut kuivattaa nupin ympärillä. Hyvä näin, koska neulat olisivat loppuneet kesken.

Värjäsin osan toffeesta vihreäksi ja muotoilin siitä kielojen varret ja lehdet. Mallailin niitä kakun päälle ja lisäsin lopuksi kukinnot. Sitten vain kakku vielä kerran pakastimeen juhlia odottamaan.

Pahat kielet (=siskoni) väittivät, ettei lopputulos mikään kakku ollut, vaan jäätelö. Karavaani haukkuu ja koirat kulkevat. Jäätelön sekaan olisi voinut lisätä jäätymisvaiheessa vaikka kinuskia, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Hyvää oli näinkin.

Nukkekakku prinsessajuhliin

Pitkästä aikaa blogipäivitystä. Hiljaisuus ei ole johtunut projektien - edes valmistuneiden sellaisten - puutteesta, vaan ennemmin kroonisesta laiskuudesta, ajanpuutteesta ja jaksamattomuudesta istua tietokoneelle. On täällä nimittäin tapahtunut. On väsätty työpöytää, maalattu sänkyä ja pidetty parit juhlatkin.

Viime talvena Jälkeläisen serkku järjesti talvibileet. Siitä lähtien Jälkeläinen on suunnitellut kesäbileitä. Alkuun lapsi oli sitkeästi sitä mieltä, että ne järjestetään kesän ensimmäisenä päivänä. Kaikesta suunnitelman liikuttavuudesta huolimatta sain lopulta selitettyä, että sellainen on logistisesti hyvin hankala ajankohta niin ennustettavuutensa, määriteltävyytensä kuin alkukesän kiireidenkin vuoksi. Kesäbileet kuitenkin luvattiin ja lupaukset on pidettävä.

Jälkeläiseni on edelleen tukevasti prinsessavaiheessa, joten juhlien teema oli selvä. Tällaiselle tyyliltään nörtin, Peppi Pitkätossun ja teini-ikäisen pojan yhdistelmälle, joka silkkaa laiskuuttaan ei ihan aina pukeudu mustaan, prinsessat ovat suhteellisen vieras alue, mutta tuntemattomastakin maastosta voi ottaa ilon irti.

Tämä ei ole maksettu mainos: Disneyn prinsessanukkejen valmistus siirtyi hiljattain Mattelilta Hasbrolle. Mattel tunnetaan barbeista. Hasbro tunnetaan action-figuureista ja My Little Ponysta. Tähän asti prinsessanuket ovat olleet barbeja, joilla on eriväriset hiukset ja silmät. Hasbron nuket ovat toista maata. Luonnottomista mittasuhteista huolimatta nuket ovat esikuviensa näköisiä, niiden pituudet ja kasvonpiirteet vaihtelevat. Paatunutkin mörökölli siis suli lelukaupan hyllyjä tonkiessaan, (vaikka ei noita hiluja kyllä ilman alennusta osteta).

Valitsin Tähkäpään.

Sitten töihin. Aloitin tekemällä vaatimattomasti kymmenen munan sokerikakkutaikinan. Jaoin sen tavalliseen (n. 25-senttiseen) ja pienempään irtoreunavuokaan sekä pikkuiseen leivosvuokaan. Taikinaa oli näihin vähän liikaa, joten saan tässä joku päivä raaputtaa sitä ilokseni irti uuninpohjasta. Muuten paistovaihe sujui ihan hyvin. Jäähtyneistä pohjista sahasin kakkusahalla kärvähtäneet päälliset irti ja halkaisin vielä kaikki kolme puoliksi.

Ajattelin tehdä kakkuun mansikkajuustokakkutäytteen ja kostuttaa pihjat Spritella. Tiedättekö, paljonko pullollinen Spritea maksaa nykyisin? Liikaa. Ostin sen sijaan omenavissyä ja lisäsin vähän sokeria.

Kuten olen aiemminkin maininnut, juustokakku toimii loistavasti täytekakun täytteenä. Tein kaksinkertaisen mansikkajuustokakun ja lisäsin sitä kostutettujen pohjien väliin vuokien irtoreunoja hyväksi käyttäen. Mittailin nuken kanssa, milloin kakku ylettyy sen vyötäisille, ja jätin päällimmäisen pohjan toisen viipaleen käyttämättä. Annoin koko tornin hyytyä jääkaapissa yön yli.

Seuraavana päivänä veistin kakun muotoonsa tuettuani sitä kolmella pohjien läpi pystyyn työnnetyllä pillillä. Leikkasin kerrosten yläulkoreunoja reippaasti irti ja käytin niitä sitten tasoittamaan kerrosten väliin jääviä "kuoppia." Kakun muodosta tuli suhteellisen hyvä jo tässä vaiheessa. Leikkasin keskelle tornia reiän pohjalle saakka ja ujutin alastomaksi riisutun Tähkiksen siihen. Korkeus oli juuri hyvä. Sotkua välttääkseni otin nuken vielä pois ja iskin tilalle limetin.

Tarttumapinnaksi kakun ja kuorrutteen väliin vatkasin tahnan kermasta ja smetanasta maustettuna limettimehulla ja sokerilla. Tässä vaiheessa sain myös tasoiteltua kakun muodon entistäkin paremmaksi.

Projektin heikoksi lenkiksi paljastui kuorrute. Olin tehnyt hyvissä ajoin vaniljafudgesta violetin kuorrutteen jääkaappiin. Ongelma oli se, että fudge on vaaleanruskeaa. Tämän vuoksi jouduin kippaamaan massan sekaan ainakin pullollisen nestemäistä elintarvikeväriä. Tämä vaikutti olennaisesti kuorrutteen koostumukseen. Siis teki siitä sietämättömän pehmeää ja tahmeaa.

Massa tarttui pöytään ja kaulimeen ja repesi heti, kun sitä yritti nostaa. Suunnittelin jo tekeväni mekon pienistä, soikeista kuorrutenokareista, mutta kokeilin vielä viimeisenä oljenkortena massan jäähdyttämistä pakastimessa. Hieman yllättäen jäähdytys oli juuri riittävä apukeino kuorrutteen käsittelyyn ja sain kakun peiteltyä.

Leikkasin helmaan saksilla halkion eteen ja muotoilin tahmeudesta huolimatta suhteellisen siistin yläosan kakkuun istuttamalleni (seisottamalleni?) nukelle. Värjäsin kerma-smetanatahnan ylijääneen osan violetiksi ja pursotin siitä Tähkäpäälle pitsisen alushameen, joka pilkotti halkion välistä. Olin aiemmin väsännyt fudgesta perhosia ja kukkia koristeiksi ja maalannut ne elintarvikeväreillä kesäisiksi. Tein osasta nuken pukuun vyön ja olkaimen, loput käytin mekon helman koristeluun.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kakusta tuli hieno, se kesti jääkaapissa seuraavaan päivään ja tarjoiluun ja syömävaiheessa totesin makuyhdistelmät toimiviksi ja omenavissyn varsin käyttökelpoiseksi kostukkeeksi. Kesäinen mansikkakakku, vaikkei ihan perinteiseen tyyliin. Jälkeläinen oli nukesta onnellinen.

 

Joo, on se viinipullo. Kyllä, tuli tarpeeseen.

Opittua:

- Toffeemassa kestää vain rajallisen määrän nestemäistä väriainetta. Jos massa kuitenkin on liian tahmeaa ja pehmeää, jäähdytys voi pelastaa tilanteen.
- Koristelulle ei voi varata liikaa aikaa. Eikä liikaa koristeita.
- Pursotuksetkin onnistuvat kelvollisesti, jos niitä ei tee pystysuoralle pinnalle ainakaan ilman kunnon tarttumapintaa alla.
- Peukku omenavissylle
- Kymmenen munan kakkutaikina on ihan törkeän iso.
- Älä tee kakkua, kun on PMS. Olet pipipää. Se ei ole hyvä yhtälö, vaikka kaikki sujuisi hyvin. Yleensä ei suju.