Jääkaappimagneetteja

Mies tilasi Warhammer-harrastuksensa puitteissa erikoisvahvoja pikkumagneetteja täältä ja tilasin samalla itselleni pienen satsin.

Olen jo hetken keräillyt viinipullonkorkkeja talteen, kun näin jossain idean niistä tehdyistä magneeteista. Toiseksi keksin, että pitkään nurkissa pöyrineistä pikkuisista suklaa-aiheisista mietelausekirjoista voisi myös tehdä magneetit.

Tuumasta toimeen. Ensin kaivelin askarteluveitsellä kirjojen takakansiin sisäpuolelle magneettien mentävät kolot, mutta varoin puhkaisemasta kantta läpi asti.

Pursotin reikiin yleisliimaa ja tuikkasin magneetit paikoilleen. Niitä tarvittiin lopulta viisi kumpaankin kirjaan, koska ehjäksi jätetty osa kantta syö magneetteista tehoa melkoisesti. Lopuksi liimasin kirjojen viimeiset sivut takakannen peitoksi varmistamaan, että magneetit pysyvät paikoillaan, ja peittämään rumat jäljet.

Sitten pullonkorkkien kimppuun. Suurin projekti oli löytää edes yksi niistä - ja yhteen se sitten jäikin. Kyllä ne loput varmaan joskus tulevat vastaan. Tai sitten on vain juotava lisää viiniä.

Sahasin korkin vinosti kahtia Tupperwaren juustoveitsellä, kaivoin taas magneetin mentävät kuopat ja liimasin. Näihin liimasin vielä varmistukseksi kangaslaput magneettien päälle.

Pari vinkkiä vielä:

- Magneetteja ei kannata yrittää painella paremmin kuoppiinsa askarteluveitsen terällä.
- Valmiita magneetteja ei kannata testata jääkaapin oveen ennen liiman kuivumista.

Syyt ovat ilmeisiä.

Patakintaat uusiksi

Flunssan pukkasi ja saikku oli tarpeen. Sen verran kuitenkin jaksoin päivätorkuilta ja räkäisiltä suukoilta (myös juniori on nuhainen), että päällystin patakintaat uusiksi. Kintaat ovat olleet viitisen vuotta ahkerassa käytössä, joten Artek-laadusta huolimatta pinta on mennyt melkoisen pahannäköiseksi kummastakin, toisesta myös rikki. Ostin kankaan alekorista viime viikolla palkinnoksi loppuun raadestusta työviikosta ja totesin, että se sopii keittiöön nätisti. Koska pöytäliinat ovat taaperoperheessä huono idea, patakintaiden päälliset tuntuivat hyvältä käyttökohteelta.

Tässä siis kompaktisti samassa kuvassa patakinnas ennen ja jälkeen:

Puhelimen kamera, jota laiskuuttani käytin, vääristää värejä vähän. Kangas on siis todellisuudessa vihreämpi. Kanttinauha, josta myös ripustuslenkit tein, on mummulan vintiltä saatuja jämiä.

Hellemekko

 
Ensinnäkin pahoittelen kuvien laatua. Jouduin poikkeuksellisesti hoitamaan itse itseni kuvaamisen.

Saimme joskus 90-luvun puolella siskoni kanssa Jostain tuliaisksi silkkihuivit. Hyvää, paksuhkoa silkkiä ja kauniit värit, mutta käyttämättä jäi, syystä tai toisesta.

Eilen ajattelin tehdä vanhoista T-paitojen jämistä ja kirpparihuivista topin itselleni. Ajatus oli mielessä melko selkeänä, mutta huiviapa ei löytynyt. Sen sijaan vastaan tuli tämä ikivanha matkamuisto. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kaveriksi musta T-paita kokoa L. Avuksi säädettävä sovitusnukkeni Elma ja taustalle musiikkia. Jokunen kirosana, hampaiden kiristely ja kaksi albumia Machinae Supremacya myöhemmin valmiina oli hellemekko.

Tavoistani poiketen tein vaihteeksi väljän vaatteen. Selästä tuli melko persoonallinen, mutta jätetään katsojan päätettäväksi, onko se hyvä vai paha. Käsityön jälki on tasooni nähden melko siistiä ja yllättäen mekko istuu selästä paremmin notkoselkäiselle minulle kuin suoraselkäisemmälle Elmalle.