Hupparinkutistus

Ostin joskus vuosia sitten tavallisen, raidallisen hupparin. Raidat olivat mustikanvioletteja ja vaaleanpunertavia. Huppari ajoi siansa jonkin aikaa, mutta oli alusta asti kooltaan vähän nafti. Jokin aika sitten käydessäni vaatekaappiani läpi totesin, ettei juuri ja juuri liian pienelle vaatteelle olisi minulla enää käyttöä. Kainalot olivat ottaneet hiestä ja deodorantista sen verran väriä, etten kehdannut viedä hupparia kierrätykseenkään. Toisaalta se oli kuitenkin kaikin puolin ehjä ja periaatteessa käyttökelpoinen.

Päätin pienentää vaatteen sopivaksi 1,5-vuotiaalle tyttärelleni. Aloitin irroittamalla hihat ja vyötäröresorin sekä edessä olevan vetoketjun. Ompelin keskietusauman kiinni ja kavensin hupparia sivusaumoista jonkin verran. Leikkasin hupun reunasta nyörikujan irti ja tein reunaan päärmeen. Päärmäsin myös helman ja kädentiet. Lyhensin vaatetta kainaloiden alta, mutta jätin ylimääräisen sisäpuolelle, jotta hupparia voi tulevaisuudessa pidentää tarpeen mukaan.

Haastavinta oli saada kuvauskohde pysymään hetki paikoillaan.

 

Lopputulos ei ole mitenkään häikäisevää ompelutyötä, mutta kiva vaate kuitenkin. Huppu on niin iso, että (tyttären vaarin sanoin) lapsi mahtuu tarvittaessa leiriytymään siihen. Äitini ehti jo vihjaista, että hupunkin voi oikein helposti pienentää, mutta minusta isto huput ovat hauskoja. Iso huppu on myös helpompi kaivaa esimerkiksi talvihaalarin ulkopuolelle painamasta selkää ikävästi. Pidän siitä, ettei itselleni käyttökelvottomaksi käynyt vaate mennyt hukkaan. Näyttää vieläpä siltä, että yli jääneistä hihoista ja vyötäröresorista saattaa saada tyttöselle housutkin.