Lyylillä kahvia

Sain reilu vuosi sitten mummultani vanhan kahvimyllyn. Mylly on yli satavuotias sepän tekemä laite, jonka mummu peri anopiltaan, edesmenneeltä isomummoltani. Lopulta vähän ennen joulua sain myllyn puhdistettua. Käytin hammastahnaa ja pulloharjoja sekä tietenkin paljon vettä. Kuivasin laitteen varmuuden vuoksi hiustenkuivaajalla, ettei koneisto vain pääse ruostumaan. Yllätyksekseni puupinnan tummumat osoittautuivatkin pinttyneeksi pölyksi ja likakerroksen alta paljastui kauniin punertava sävy.

Nimesin kahvimyllyn isomummoni mukaan Lyyliksi. Lyyli jauhaa hyvin epätasaista rouhetta. Osa on hyvinkin hienoa, osa reipasta pannujauhatusta. Kokeilu osoitti, että vähän tavallista suodatinjauhatusta suuremmalla annostelulla saadaan oikein kelvollista kahvia. Myös pannukahvia on tarkoitus kokeilla jossain vaiheessa.

Lyyli ei varmastikaan ole kahvihifistelijän laite, mutta tällaisille tavallisen Rainbow-kahvin juojille se tuo todella hauskaa tunnelmaa, kun kahvihetkestä haluaa tehdä vähän juhlavamman. Papukahveja myydään ainakin Prismoissa ja vastaavissa isoissa marketeissa erikoisliikkeiden lisäksi. Kaappiin (tai aromeista tarkemmilla pakastimeen) jemmattu papukahvi toimii hyvänä hätävarana, kun tavallinen kahvi on päässyt loppumaan. Olenpa kuullut sellaisenkin väitteen, että käsikäyttöinen mylly on sähköistä parempi, koska sähkömyllyssä pavut kuumenevat liikaa ja aromit kärsivät.

Itse en voi luvata, että sokkotestissä tunnistaisin Lyylillä jauhetun kahvin tavallisesta sumpista, mutta tunnelma ratkaisee. Lisäksi Lyyli on hyvin kaunis osa keittiön sisustusta.