Älyvapaan keittiön kesytys vol. 1

Muutimme viime syksynä opiskelijakolmioon, joka on suunniteltu soluasunnoksi. Solupohjassa on ehdottomasti hyvätkin puolensa, kuten kaksi vessaa, jotka lapsi- ja kissaperheessä ovat osoittautuneet yllättävän tarpeellisiksi. Huonoja puolia saattaa kuitenkin olla hyviä enemmän. Jokaisen huoneen ovessa on lukko, joten kahvat pitävät kohtuuttoman kovaa meteliä. Ulko-ovi aukeaa avainkortilla, mutta rappukäytävässä sijaitseva postilokero vain huoneiden metalliavaimilla. Ärsyttävintä on kuitenkin keittiö.

Keittiömme on valtava. Se on suunnilleen samankokoinen kuin jokainen makuuhuone. Tilaa ei kuitenkaan ole hyödynnetty mitenkään. Keittiökalusteet ovat kaikki yhdessä nurkassa, kaappi- ja laatikkotilaa on vähän ja työpöytätilaa vielä vähemmän. Jouduimme muuttaessamme myös vaihtamaan normaalikokoisen tiskikoneemme pienempään, koska uudessa keittiössä on koneelle vain 50-senttinen paikka. Yksi seinä on pitkä kuin nälkävuosi, mutta sillä ei ole yhtäkään pistorasiaa.

 Feat. linssilude nimeltä Loki

Keittiö järjestyi melko nopeasti muuton jälkeen kelvolliseksi. Toimme mukanamme vanhan arkkupakastimen, joka saa nykyisin toimia myös työpöytänä. Lisää työtilaa saatiin tiskikoneen tieltä puretusta kaapista. Säilytystila tuli Ikeasta: kaksi jo aiemmin hankittua Lack-siksakkihyllyä ja uusi Malm-lipasto.

(Sivuhuomautuksena on sanottava, etten pidä Ikeaa mitenkään ylivoimaisena sisustusliikkeenä. Meillä on sieltä todella paljon kalusteita puhtaasti opiskelijabudjettimme vuoksi. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä, mutten varsinaisesti ole ihastunut siihen, että kodinsisustuksemme on suurelta osin lastulevyä ja tulee melkoiselta riistoyritykseltä.)

Ratkaisu toimi siedettävästi, mutta emme ole olleet tyytyväisiä. Työpöytä oli ärsyttävästi liian kaukana vesipisteestä, hellasta ja kaapeista. Siksakkihyllyt ja pakastimen viereisen kaapin päällinen keräsivät kaikkea turhaa roinaa (kuten kuvasta näkyy) eikä kuiva-aineiden säilyttäminen laatikossa ollut lopulta kovin toimiva idea. Myöskään kaapit eivät järjestyneet loogisesti, vaan etsimme jatkuvasti laseja lautaskaapista.

Palasimme siis sorvin ääreen ja mietimme muita vaihtoehtoja. Olin jo hetken pyöritellyt mielessäni ajatusta pakastimesta saarekkeena. Avasin suuni ja jouduin hetken lämmittelemään miestä ajatukselle. Päädyimme kuitenkin kokeilemaan. Pakastin siirtyi saarekkeeksi ja Malm-lipasto sen entiselle paikalle. Toinen siksakkihylly siirtyy lähitulevaisuudessa jälkikasvun huoneeseen lautapelihyllyksi.

A work in progress

Kaapit järjesteltiin uudelleen. Lasit pääsivät järkevämmälle paikalle tiskipöydän päälle, kuiva-aineet muuttivat niiden entiselle paikalle pois laatikosta. Toisesta laatikosta hellanvieruskaappiin muuttivat mitta-astiat ja muut leivontavälineet. Laatikostoon pääsivät lautaset ja tarjoiluastiat. Olen erityisen ihastunut kuiva-ainekaappiin, joka muistuttaa nyt paljon entisen kotimme vastaavaa. Edellisessä osoitteessa asuttiin melkein viisi vuotta, joten jonkinlaista rutiineihin kangistumista ehti tapahtua.

 Myös kahvin- ja teenkeittimet saivat uuden paikan.

Työ on vielä kesken. Järjestys tuntuu nyt hyvältä, mutta näyttää keskeneräiseltä. Saarekkeen saamiseen harkitun näköiseksi on ässä valmiina hihassa, mutta tarvitaan vielä käynti rautakaupassa. Pakastimen kyljet vaativat siistimistä, mutta siihen on onneksi välineet olemassa. Siksakkihylly odottaa siirtämistään eikä siivouspuoli taida tulla koskaan ihan valmiiksi. Projekti on kuitenkin enemmän kuin hyvällä alulla. Taidetaan olla jopa mukavasti yli puolivälin.

Teevalikoima muutti jääkaapin päälle.