Perillinen vol. 1 täytti jo viisi. Ensimmäiset kaverisynttärit pidettiin naamiaisina. Päätin ottaa kakkujen kanssa vähän rauhallisemman linjan, koska olen viime aikoina ollut stressaamiseen taipuvainen tavallistakin enemmän. Ajattelin, ettei varmaan tule niin kovia paineita, kun en yritä veistää kakusta tällä kertaa autoa, aarrearkkua, Mörköä, yksisarvista tai Taj Mahalia, vaan teen pari pientä, pyöreää kakkua.
Niin varmaan.
Ensin lapsi ehdotti kakunkoristeeksi isoa tikkaria. Minähän innostuin heti. Tikkarikakku! Joo! Valkoinen kuorrute, värikkäitä raitoja, karkkimurskaa ja tikkareita koristeiksi. Idea tuntui simppeliltä, hauskalta, juuri sopivalta lastenkutsuille. Sitten se karkasi käsistä.
Ensin keksin, että pohjat ja täytteet voi tehdä sateenkaaren väreihin. Neljästä perusväristä (joo, tiedän, että niitä on oikeasti kolme, mutta: * ) kaksi sokerikakkupohjiin ja kaksi täytteisiin. Pohjat oli helppoa värjätä ihan tavallisilla, nestemäisillä elintarvikeväreillä. Tein ne valmiiksi pakastimeen jo hyvissä ajoin. Toiset kaksi väriä täytteissä saivat määrittää myös makumaailmaa - punainen täyte vadelmaisena, vihreään limettiä.
Pari viikkoa ennen synttäreitä törmäsin mirror glaze -kuorrutteeseen ja totesin, ettei sen resepti vaikuttanut ylettömän vaikealta. Kokeilin sitä harjoitusversioon, koska en halunnut ottaa riskejä synttäreiden suhteen. Jääkaapissa vajaan vuorokauden viettänyt kuorruten oli kuin olisi lateksia syönyt. Hyvänmakuista lateksia. Kun kuitenkin löysin suomenkielisen ohjeen vähän vähemmällä liivatteella, ajattelin käyttää ennemmin sitä. Sitten huomasin, että tätä ohjetta varten kakun olisi pitänyt kuorrutusvaiheessa olla pakastinkylmä, joten jouduin sittenkin lisäämään liivatteen määrää.
Asiaan. Täytteet olivat smetanan ja kermavaahdon sekoistusta höystettynä punaisessa täytteessä vadelmahillolla ja vihreässä limettimehulla ja valkosuklaalla. Vattutäytteeseen lisäsin liivatetta hyytymistä edistämään, limettitäytteessä valkosuklaa piti huolen riittävästä jähmeydestä. Molemmissa oli myös elintarvikeväriä. Kostutin kakun hedelmäisellä sekamehulla, olisikohan ollut Pirkan.
Kuorrutin kakun värjäämättä jätetyllä limettitäytteellä, jotta sain mirror glazen alle tasaisen, valkoisen pinnan. Annoin kakun jäähtyä jääkaappikylmäksi, mikä riittikin hyvin, kun kiilteessä oli liivatetta riittävästi. Otin kiiltokuorrutteesta sivuun neljä pientä lorausta ja värjäsin ne elintarvikeväreillä haluamiini karkkisävyihin. Kippasin ensin valkoisen kiilteen peittämään koko kakun (no, melkein kuitenkin) ja tein sitten värjätyillä kuorrutteilla raitoja.
Lapsi oli toivonut kakkuun keskelle isoa tikkaria. Sellaista klassista amerikkalaisten elokuvien värikästä spiraalikiekkoa. Sellaistahan ei sitten tästä kaupungista löytynyt, joten suunnitelmana numero B tein erilaisista pikkutikkareista kaistan kakun päälle. Viimeisenä murskasin kasan tikkareita kattilassa juomalasilla ja sirottelin murskan tikkareiden juureen kakun päälle.
Tikkarikakun lisäksi perillinen oli toivonut suklaakakkua. Inspiroiduin keksipohjasta täytteen tilalla ja kokeilin tätäkin ideaa etukäteen. Keksitaikina on tunnetusti ihanaa. Kuitenkin, kun sitä levittää kolmesenttisen kerroksen kakun väliin, määrä on aika suuri. Siinä turpoaa maha ja olo on vähintäänkin ahdas. Tein siksi mieluummin paistetut keksipohjat. Sattumina käytin ranskanpastilleja. Suklaapohjat olivat mokkapalataikinaa paranneltuna tummalla suklaalla. Kostutin kakun maitokaakaolla pysyäkseni linjassa. Myös keksipohjat oli syytä kostuttaa, jotta kakku oli leikattavissa edes terävällä veitsellä.
Koristelu oli hauskin osuus. Tein ensin kakun hatuksi paksun suklaakuorrutteen, jonka annoin valua jonkin verran reunojen yli, mutta kuitenkin jättäen kakun kyljet enimmäkseen paljaiksi. Sitten asettelin kakun päälle kaupasta valitsemani irtokarkkilajitelman jatkettuna suklaapatukalla ja muutamalla keksillä. Viimeisenä tökin karkkikaaoksen sekaan viisi kullanväristä kakkukynttilää.
Yksi vieraista oli maitoallergikko, joten vielä piti keksiä jotain hänelle sopivaa. Porkkanamuffinssiohjeeni on maidoton, kunhan käyttää voisulan sijaan öljyä, joten päätin käyttää sitä. Kuorrutteen tein tomusokerista, kasvipohjaisesta margariinista ja maidottomasta tuorejuuston korvikkeesta (Oatly påMackan). Koristeeksi tein pienet sateenkaaret irtokarkkiremmistä.
Yhteenveto:
- Tikkarikakku oli erittäin onnistunut. Ulkonäkö ja makumaailma olivat kerrankin linjassa. Tikkarikoristeet sopivat lastekutsuille täydellisesti ja täytteet tekivät kakusta juuri sopivan kirpeänmakean. Liivatteen määrästä huolimatta kuorrute oli helposti leikattavissa eikä tuntunut suussa liian kumimaiselta, kun kakku oli otettu hyvissä ajoin lämpimään ennen tarjoilua. Moni kehui kakun värikästä sisusta.
- Mirror glaze -kuorrute on kuitenkin parhaimmillaan heti tuoreena. Odottelu saa kiillon himmenemään olennaisesti.
- Suklaakakku maistui hyvältä, mutta oli perusteellisesta kostutuksesta huolimatta hieman kuiva. Niin hyvää kuin keksi onkin, ehkä keksit kekseinä ja täytekakut täytteillä.
- Muffinssit olivat hyviä. Pitäisi muistaa tehdä niitä useamminkin.
* Olen lapsesta asti ihmetellyt tätä. Perusvärit ovat sinine, punainen ja keltainen. Välivärit ovat violetti, vihreä ja oranssi. Niiden väleissä on jo vaikka mitä - limetinvihreää, turkoosia, kellanoranssia, fuksiaa ja niin edelleen. Miksi kuitenkin perusvärit ilman vihreää näyttävät aina jotenkin vajailta? Miksi muita välivärejä ei tarvita täydentämään kokonaisuutta, mutta vihreä tuntuu välttämättömältä? Ainoa keksimäni selitys on vihreän määrä luonnossa, mutta en tiedä, onko siinä mitään perää. Oli miten oli, väriopillisesti perusvärejä on kolme, mutta esteettisesti niitä on minulle ehdottomasti neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti