Kun Äiti Luonto ei tarjoa kieloja oikeaan aikaan, on otettava sokerimassa omiin käsiin.
Viime kesänä ulkoistin jälkeläisen numero kaksi. Tämä viimeiseksemme jäävä luonnontuote saavutti taannoin ensimmäsen täyden ikävuotensa. Juhlinta aikataulutettiin kesäkuun puoliväliin. Oletin saavani kieloja, lempikukkiani, maljakkoon synttäreiden kunniaksi, mutta aikainen kevät oli toista mieltä. Maljakon sijaan kieloja oli kakun päällä, tosin puskasta poimimisen sijaan näpersin ne sokerimassasta.
Esikoisen yksivuotiset eivät sujuneet omalta osaltani oikein hyvin, joten paineet olivat nyt suhteellisen kovat. Tämän vuoksi päästin itseni mahdollisimman vähällä. Kakun lisäksi tarjolla oli vain suoraan kaupasta kannettuja antimia, ja kakunkin tein tapojeni vastaisesti helpomman kautta. Tein jopa etukäteen koepainoksen.
Yksinkertainen jäätelökakku syntyi näin:
Tein ison satsin kermaista vaniljajäätelöä. Kun jäätelö alkoi pakastusvaiheessa käydä tönköksi, valutin sen kulhosta irtoreunaiseen sydänvuokaan ja annoin jäätyä siinä loppuun.
Tein - taas vaihteeksi - kuorrutteeksi toffeemassaa. Värjäsin sen sulatusvaiheessa sinisellä elintarvikevärillä. Kovin kirkasta väriä ruskeasta massasta ei saa taiottua, mutta oikeastaan vähän murrettu petrolinsininen oli varsin hauska jäätelökakulle.
Kun jäätelö oli jäätynyt kovaksi, irrotin varovasti vuoan sen ympäriltä, kumosin kakun tarjoiluvadille ja lykkäsin takaisin pakastimeen. Kaulitsin jäähtyneen kuorrutteen tomusokerin avulla ja levitin kakun päälle. Leikkasin ylimääräiset helmat pois ja palautin kakun jälleen kylmään.
Kielonkukat olin väsännyt jo aiemmin. Käytin valkoista sokerimassaa. Kaulitsin siitä ohuen levyn ja leikkasin koristemuotilla pienen pieniä kukkasia. Taivutin kukat nuppineulan nupin ympärille kelloiksi ja annoin kuivua muotoonsa. Kukat olivat riittävän pieniä kovettuakseen purkissa sellaisinaan oikean muodon säilyttäen, niitä ei siis tarvinnut kuivattaa nupin ympärillä. Hyvä näin, koska neulat olisivat loppuneet kesken.
Värjäsin osan toffeesta vihreäksi ja muotoilin siitä kielojen varret ja lehdet. Mallailin niitä kakun päälle ja lisäsin lopuksi kukinnot. Sitten vain kakku vielä kerran pakastimeen juhlia odottamaan.
Pahat kielet (=siskoni) väittivät, ettei lopputulos mikään kakku ollut, vaan jäätelö. Karavaani haukkuu ja koirat kulkevat. Jäätelön sekaan olisi voinut lisätä jäätymisvaiheessa vaikka kinuskia, mutta se jäi tällä kertaa väliin. Hyvää oli näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti