...eikä takuulla mene niin kuin Strömsössä.

Kun kerran lupaan tuossa sivupalkissa niin isosti, niin nyt sitten todisteita siitä, kun ei todellakaan mene niin kuin Strömsössä.

 

Päivän kuva-arvoitus

Torstaina oli leipomispäivä. Oli suunnitelmissa tehdä suklaamoussekakku juhannukseksi ja illan roolipelievääksi ranskalainen suklaakakku. Suunnittelin leipovani jo suhteellisen aikaisin päivällä, koska olen viime aikoina ollut varsinkin iltaa kohti todella väsyksissä. Alkaessani väsätä moussekakkua huomasin kuitenkin, että kaupasta oli kotiutunut vispikerman sijaan Flora Vispiä. Tämä ei suunnitelmiini sopinut alkuunkaan, joten leipominen lykkääntyi iltaan.

Kuolemanväsyneenä sain moussekakun pakastimeen ilman suurempia komplikaatioita. Ranskalaisen kakun taikina onnistui tavalliseen tapaan, mutta sitten lähti homma hanskasta. Meillä on hieman kinkkinen uuni. Sen termostaatti ei tunnu olevan ihan samaa mieltä muun maailman kanssa vallitsevista lämpötiloista, joten lopputulos on aina hiukan onnessaan. Yleensä uuni lämpenee liian kuumaksi, joten ole ottanut tavaksi tiputtaa lämpötilaa noin 25 astetta ohjeenmukaisesta.

Tällä kertaa uuni ei ilmeisesti ollutkaan pizzauunituulella, koska kumottuani kypsäksi luulemani kakun ylösalaisin lautaselle totesin sen olevan täysin raaka. Tämän kakun ei kuulukaan olla läpikypsä, mutta nyt keskusta oli pitkältä matkalta aivan raaka, siis todella juoksevaa taikinaa. Lykkäsin kakun lautasella takaisin uuniin ja annoin kymmenisen minuuttia lisäaikaa. Kakku vaikutti kypsyvän suunnilleen riittämiin, joten valmistauduin ottamaan sen uunista. Lautanen ei kuitenkaan ollut uuninkestävä, vaan halkesi hipaisusta kahtia. Edelleen juoksevanraaka kakku valui ritilän välistä uunin pohjalle ja allekirjoittanut sanoutui irti koko projektista.

Rakas aviomieheni kiskoi kakun ritilöineen uunista, totesi lautasen haljenneen siististi ilman pieniä sirpaleita ja siirsi sen toiselle, tällä kertaa uuninkestävälle lautaselle. Nukutin juniorin ja palatessani keittiöön totesin kakun vähän liiankin kypsäksi, mutta sentään syömäkelpoiseksi. Kakun kanssa oli tarkoitus tarjoilla päärynäjäätelöä ja tavalliseen tapaan olin ajatellun tehdä kuorrutteen Fazerin Sinisestä.

Päätin suosiolla muuttaa suunnitelmia, koska uunista ulkoistettu kakku näytti lähinnä jonkinlaiselta jättömaapalalta. Paloittelin kakun lasikulhoon, lusikoin sekaan jäätelön sopivina nokareina ja ajattelin koristella höystön sulatetulla ja rasvalla pehmennetyllä suklaalla. Kuten usein käy Fazerin Sinisen kanssa, nytkin se pääsi kuumenemaan kriittisen hetken liikaa ja kovettui rasvasta huolimatta kiinteähköksi tahnaksi. Mikäs siinä, kun "kakku" oli jo valmiiksi pilalla. Lusikoin siis myös kuorrutteen nokareina kulhoon, ripottelin päälle konfetti-nonparelleja ja tarjoilin facepalmien kera ottimena spagettikauha.

Kyllä se syötyä tuli.