Ostin joskus vuosia sitten tavallisen, raidallisen hupparin. Raidat olivat mustikanvioletteja ja vaaleanpunertavia. Huppari ajoi siansa jonkin aikaa, mutta oli alusta asti kooltaan vähän nafti. Jokin aika sitten käydessäni vaatekaappiani läpi totesin, ettei juuri ja juuri liian pienelle vaatteelle olisi minulla enää käyttöä. Kainalot olivat ottaneet hiestä ja deodorantista sen verran väriä, etten kehdannut viedä hupparia kierrätykseenkään. Toisaalta se oli kuitenkin kaikin puolin ehjä ja periaatteessa käyttökelpoinen.
Päätin pienentää vaatteen sopivaksi 1,5-vuotiaalle tyttärelleni. Aloitin irroittamalla hihat ja vyötäröresorin sekä edessä olevan vetoketjun. Ompelin keskietusauman kiinni ja kavensin hupparia sivusaumoista jonkin verran. Leikkasin hupun reunasta nyörikujan irti ja tein reunaan päärmeen. Päärmäsin myös helman ja kädentiet. Lyhensin vaatetta kainaloiden alta, mutta jätin ylimääräisen sisäpuolelle, jotta hupparia voi tulevaisuudessa pidentää tarpeen mukaan.
Haastavinta oli saada kuvauskohde pysymään hetki paikoillaan.
Siitähän tuli kiva. :) Ja isot huput on mahtavia, ehkä lapsikin keksii sen jossain kohtaa.
VastaaPoistaKiitos! Eiköhän se keksi, jos on äitiinsä tullut. :P
VastaaPoistaTosi kiva idea! :) Mie olen tehnyt omasta neulepaidasta tunikan vauvalle ja mielessä on ollut muitakin vaateuudistuksia. Miehellä onkin aikamoinen kasa vanhoja huppareita, hm, ehkä meilläkin syntyy niistä mekko. :D
VastaaPoistaMeillä käytettiin isän vanhojen college-paitojen hihat lasten housujen lahkeiksi; resorit vaan pois ja uudet tilalle, sieltähän ne paidat yleensä hajosivat. Paidan selkämyksistä ja etukappaleista tehtiin usein ulkotakkien vuorit tms.; tuulta pitävä päällyskangas ja vuori college-neulosta, niin olivat vallan käyttökelpoisia keväällä ja syksyllä ne takit. Ja joistakin paidoista hihat päätyivät ulkohousujen vuoriksi. Eli melkein kaikelle on käyttöä, kun vähän tuunaa! Äitiinsä näkyy tytär tulleen - tai sitten mummuunsa... :)
VastaaPoistaÄiti-Hanne