Kaapinrumiluksen uusi elämä

Joskus ehkä kolme vuotta sitten saimme äidilleni tarpeettomaksi käyneen mäntypuisen vitriinikaapin. Kaluste osoittautui yllättävän käteväksi - se syö hämmästyttävät määrät tavaraa ja silloisessa kodissamme säilytystilaa ei ollut liiemmin. Melko kauhealta kaappi kuitenkin näytti ja pohdimmekin mahdollisuuksia sen ilmeen uudistamiseen heti alusta alkaen.

Vuosi sitten ryhdyimme tuumasta toimeen, kun halpakaupassa sattui kohdalle spray-petsiä. Kokeilin käsittelyä laatikon etupaneeleihin. Hyvin toimi, tosin purkit tyhjenivät melkoista vauhtia. Petsasin myös puolitoista kaapin ovea. Sitten muutimme ja projekti jäi. Tuijottelimme siis melkein vuoden entistä kamalampaa kalustetta. Jos on jotain kamalampaa kuin iso huonekalu kokonaan kellastuneesta mäntypuusta, se on iso huonekalu enimmäkseen kellastuneesta mäntypuusta ja osittain tummaksi maalatusta mäntypuusta.

Pwettyyyy...

Muutimme takaisin. Rakensimme pesää heti oikein urakalla, mistä lisää myöhemmin. Parin kuukauden puuhastelun jälkeen (sisältäen muun muassa järjestelyä, kirjahyllyjen rakentamista ja synnytyksen), tuli kaapinrumiluksen vuoro. Petsiä löytyi onneksi vielä saman halpakaupan hyllystä, mutta ei tuntutunut tuntunut järkevältä käsitellä sillä koko kaappia, koska ruiskupetsin menekki oli kohtuuton ja puolet pigmentistä lensi väkisinkin taivaan tuuliin (tai avonaisesta parvekkeen ovesta suoraan makuuhuoneeseen).

Starkin puuvaha oli meille jo ennestään tuttua tavaraa. Päätimme kokeilla sitä. Lasit ja vetimet irti yläkaappien ovista ja testaamaan. Vahaus vaati pohjalle melkoisen karhennuksen lakkapintaan, mutta toimi. Kerroksia tarvittiin osaan kolme, osaan neljä. Vetimien hiominen ei tuntunut kivalta ajatukselta eivätkä tarkemman pohdinnan jälkeen ne vetimetkään, joten päätimme hankkia uudet. Sellaiset löytyivätkin ongelmitta nettikirpputorilta.

Kaapin sisäpuolen keksin maalata valkoiseksi. Onneksi sisäpuolta ei ollut lakattu, joten maalia pääsi sutimaan suoraan. Kerroksia tarvittiin kaksi. Pinta jäi eläväksi, mutta puu peittyi riittävästi. Maalipurkki toki kehotti käyttämään pohjamaalia, mutta ei meillä ole ennenkään ohjeita noudatettu.

Nyt on enää päätettävä, maalataanko kaappien hyllyt valkoisiksi vai vahataanko tummiksi. Mielipiteitä? Myös lasien tuunaaminen tavalla tai toisella on harkinnassa.

Aseet:

Matson-petsiä, joku tumma pähkinäpuu se taisi olla.

Nämä ostettiin Hong Kongista, mutta olin näkevinäni samoja purkkeja Prismassa.

Bloom-puuvaha, sävynä Muskotti. Tätä saa Starkilta.

Helmi-kalustemaalia, puolihimmeä valkoinen. Tätä saa Mistä tätä ei saa?

Lisäksi pari pensseliä Biltemasta ja kilometri hiomapaperia.