Lisää kortteja

Löysin sitten P*skarteluhaasteen lisäksi toisenkin korttiaiheisen sivun ja näyttää pahasti siltä, että jäin tähän hommaan koukkuun.

Haastoin itseni nostamaan rimaa oikein kunnolla. Mietin näyttävämpiä yksityiskohtia ja keinoja saada aikaan ammattimaisempaa jälkeä. Suurin muutos prosessiin oli se, että nämä kortit eivät valmistuneet yhdeltä istumalta, vaan työtä piti tehdä monessa vaiheessa ja aika paljon enemmän.

Poistuin mukavuusalueeltani kokonaan osallistumalla vintagehaasteeseen. Vintage ei todellakaan ole ominta alaani, mutta joku käsitys aiheesta toki oli. Pitsiä, seepiaa, helmiä, 50-lukua... Tässäpä lopputulos, josta kieltämättä olen vähän ylpeä:

Virkattu pitsi on äitini peruja. Se oli alunperin kirkkaanvalkoista, joten uitin sen eilisessä teessä. Olisin käyttänyt kahvinjämiä, mutta mies oli gradupäissään juonut kaiken pohjia myöten. Nahkaisen taustan leikkasin irti vanhasta muistikirjasta. Kukat, lehdet ja pääskyn piirsin ja leikkelin itse, tosin pääskyyn piti katsoa vähän mallia. Isot helmet löysin tänään kirpputorilta ja pienet laatikon kätköistä. Mekko on leikelty ja taiteltu ihan vapaalla kädellä ja henkarin vääntelin rautalangasta.

Toisen kortin tein valmiin luonnoksen pohjalta, mutta otin aika erilaisen lähestymistavan kuin useimmat. Muilla nimittäin näytti olevan melko paljon kukkia ja köynnöksiä.

Tämän pääasiallisena materiaalina toimi miehen vanha Warhammer-sääntökirja. Leikkasin siitä ensimmäisenä aloitussivun hienon tekstiruudun talteen. Hammasrattaat leikkelin ympyröistä, joissa kuvattiin ilmeisesti erilaisia hiekkoja, joita figuurien ja maaston tekemiseen myydään. Kellot tein vanhoista korttipohjista ym. papereista ja ketjuiksi uhrasin vetoketjun ompelutarvikkeistani. Mutteri ja metallikiekot kaivelin työkalupakista. Isompi kello osoittaa muuten tyttäreni syntymäaikaa. Pienemmän viisarit on aseteltu puhtaasti esteettisin perustein.

Tänään kävin pyörälenkillä ja eksyin samalla rautakauppaan. Kurillani kysäisin, liikenisikö heiltä jämätapetteja. Palasin kotiin suunnilleen itseni kokoisen näytekirjan kanssa. Näyttää siltä, etten joudu ostamaan papereita askartelukäyttöön ehkä ikinä.