Kansallisen mustikkapiirakkapäivän kansainvälinen mustikkapiirakka

Päätin tehdä piirakkaa kahville. Pakastin on vieläkin täynnä viime kesän vattuja (Kiitos, appivanhemmat!), mutta tällä kertaa teki mieli mustikkaa. Yllättäen kävi ilmi, että onkin kansallinen mustikkapiirakkapäivä. Kaikkea ne keksivätkin.

Piirakka on hyvin simppeli ripottelupiirakka. Sain ohjeen aikoinaan kaverin juhlissa ja vuosien saatossa olen vain lisännyt siihen vähän suolaa ja kehittänyt hitusen pelkkiä marjoja robustimman täytteen.

Pohja:

• 1 osa (esim. 1,5dl) sokeria
• 1 osa voisulaa
• 2 osaa jauhoja

• Sekoita ja nosta 1 osa taikinaa odottamaan. Siitä tulee ripottelukuorrute.

Lisää loppuun:

• 1 muna (2, jos teet ison taikinan)
• 3/4 tl suolaa
• 1tl leivinjauhetta
• 1/2 osaa maitoa

• Sekoita ja kaada piirakkavuokaan.

Täyte:

• 1 1/2 osaa turkkilaista jogurttia
• 1 muna
• n. 2 osaa marjoja
• sokeria oman maun mukaan

• Sekoita ja levitä (lähinnä kaada) vuokaan taikinan päälle.
• Ripottele syrjään otettu taikina piirakan päälle.
• Paista 225° noin 25-30 minuuttia.

Nauti hieman jäähtyneenä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Prinsessapöllö nimipäiville

 Lapsilla on nimipäivät lähekkäin, joten niitä voi kätevästi juhlia yhtä aikaa kakkukahvien merkeissä. Tänä vuonna en tehnyt nimikoituja kakkuja, joten tuotoksen voi julkaista täälläkin.

1,5-vuotias rakastaa pöllöjä. Viisivuotias rakastaa prinsessoja. Mikäpä siis luonnollisempi aihe kakulle kuin prinsessapöllö. 

Näin YouTube-videon, jossa tehtiin hieno pöllökakku. Periamerikkalaiseen tapaan pohjat olivat rutikuivaa sokerikakkua ja täyte ätläkältä vaikuttavaa suklaamoussea. Koristelu sen sijaan oli enemmän kuin toimiva eikä edes näyttänyt ylettömän vaikealta. Mietin vähän aikaa pöllön väriskaalaa ja koska kaapissa on jo jonkin aikaa pyörinyt kultapulveria, päädyin valkoiseen ja kultaan. 

Tuumasta toimeen. Aloitin tekemällä neljän munan suklaakakkutaikinan ja paistamalla sen kahdessa pienehkössä, keskenään hieman erikokoisessa irtoreunavuoassa.

Koostis:

• 4 munaa
• 3dl sokeria
• 5dl jauhoja
• 2,5tl leivinjauhetta
• 2dl maitoa
• 200g sulatettua rasvaa
• 200g tummaa suklaata

Tee näin:

• Sulata rasva ja suklaa yhdessä ja jätä ne jäähtymään.
• Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi.
• Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
• Lisää jauhoseos ja maito vaahtoon vuorotellen muutamassa erässä. Sekoita varovasti lastalla tai vastaavalla.
• Sekoita joukkoon suklaa-rasvaseos.
• Kaada voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
• Paista 200° lämmössä tunnin verran, kunnes kakku on läpikypsä.

Leikkasin kakkusahalla kakuista pois muodottomiksi kohonneet laet ja halkaisin pohjat kahtia. Näin sain neljä pohjaa, joista kaksi oli vähän isompia, kaksi pienempiä.

Tein täytteen näin:

•  2 liivatelehteä
• 260g valkosuklaata
• 4dl vispikermaa
• 200g maustamatonta tuorejuustoa
• (2rkl kreemijauhetta)
• Daim-rakeita
• Tuoreita tai pakastettuja vadelmia

• Aseta liivatteet kylmään veteen pehmenemään
• Sulata valkosuklaa ja annan jäähtyä hetki
• Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi
• Yhdistä varovasti
• Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseks
• Lämmitä märkiä liivatelehtiä mikroaaltouunissa, kunnes ne ovat liuenneet
• Lisää liivateneste ohuena nauhana koko ajan sekoittaen
• Vatkaa joukkoon tarvittaessa pari ruokalusikallista kreemijauhetta tuomaan lisää kiinteyttä
• Lisää jäisiä vattuja ja Daim-rakeita oman maun mukaan
• Anna jäähtyä

Kostutin kakkupohjat mehulla ja lisäsin täytteen. Asetin pohjat niin, että pienemmät olivat alimmaisena ja päällimmäisenä, isommat välissä. Näin pöllö sai pyöreää muotoa heti alusta lähtien.

Vatkasin lisää kermaa ja valkosuklaata ja levitin sitä tarttumapinnaksi kakun ympärille. Samalla muotoilin kakkua taas pyöreämmäksi. Kakkupohjat katosivat kreemin alle piiloon ja pöllö alkoi olla lopullisessa muodossaan.

Lämmitin fudge-paloja mikroaaltouunissa ja kaulitsin ne ohueksi levyksi. Leikkasin levystä pyöreitä paloja jollain sopivalla korkilla tai pursottimen tyllalla, joka kaapista löytyi. Piirsin veitsellä kakkuun pöllön mahan ääriviivat ja asetin leikatut toffeepalat paikoilleem alhaalta ylöspäin latoen. Lopuksi levitin höyhenten päälle kultapulveria. Koin helpommaksi ripotella kultajauhoa lautaselle ja levittää sitä siitä meikkisiveltimellä.

Pöllön silmät tein sokerimassasta, fudgesta ja Kick-patukasta. Muotoilin silmänvalkuaiset ja pupillit vapaalla kädellä, iiriksiin käytin samoja ympyröitä kuin pöllön mahan höyheniin.

Vatkasin taas lisää valkosuklaakreemiä. Annoin sen jäähtyä jääkaapissa kiinteähköksi ja pursotin sitten pyöreällä tyllalla jälleen alhaalta ylöspäin. Jokaisen kerroksen jälkeen levitin höyheniä veitsellä ylöspäin. Näin höyhenkuvioiden alareunat nousivat koholleen ja yläreuna litistyi. Pursotukset eivät todellakaan ole vahvinta aluettani, mutta joten kuten tämäkin onnistui. Kreemi olisi saanut olla vielä jähmeämpää.

Viimeistelyn aika. Pöllöstä tuli heti pöllömmän näköinen, kun sille lisäsi pienet toffeehelmet varpaiksi. Tein myös kulmat fudge-nauhasta. Kaulitsin vähän lisää toffeelevyä ja leikkasin siitä siivet. Nokan ja korvat muotoilin vapaalla kädellä. Kruunun olin tehnyt jo aiemmin. Se kävi pienin kommelluksin tekemällä ensin fudgesta vähän järeämpää levyä, jonka leikkasin kruunun sakaramuotoon kukkamuotin avulla ja pyöräytin leivinpaperilla päällystetyn juomalasin päälle kovettumaan. Jopa saumakohdan sai nipisteltyä suhteellisen siistiksi.

Yhteenveto:

• Vaikka tekisi vain neljän munan kakkupohjat, kakkua tulee aika reippaasti, jos siinä lisäksi on puoli litraa kermaa, kolme levyä valkosuklaata, purkki tuorejuustoa, kaksi pussillista Daim-rakeita ja vielä erinäinen määrä vattuja ja toffeeta.
• Pursotukset eivät vieläkään suju erityisen kehuttavasti, mutta hiljaa hyvä tulee.
• Pyöreähkön kakun tekeminen ei ole kovinkaan vaikeaa. Kunhan pohjien kokoero pysyy suhteellisen pienenä, isojen latominen pienten päälle on vähemmän huteraa kuin kuvittelisi. Ja jo pienet erot pohjien halkaisijassa tuovat pyöreyttä esiin selvästi.
• Fudge taipuu moneen ja sitä on helppoa höystää kultapulverilla.
• Pulverin levittäminen on parasta tehdä toffeen ollessa vielä lämmintä ja pehmeähköä. Silloin kulta tarttuu pintaan hyvin.
• Fudge-koristeet tarttuvat kreemipintaan hyvin ja pysyvät tukevasti paikoillaan. Rajallisen ajan. Jos tarjoilu venyy liian pitkäksi, saattaa käydä näin:

 

Tässä vaiheessa kakun koko takapuolisko oli jo syöty,

joten romahdus ei haitannut tunnelmaa.

Helppo mansikka-chilikastike

En edes muista, miten päädyin kehittämään tällaisen, mutta hyvä siitä tuli. Luullakseni tein tätä ensimmäisen kerran panna cottan kylkeen. Joka tapauksessa sain ja toteutin idean mansikka-chilikastikkeesta joskus vuosia sitten. Sen jälkeen olen monta, monta kertaa unohtanut mittasuhteet ja kironnut, kun en ole enää löytänyt mistään chilittömän mansikkakastikkeen ohjetta, jonka pohjalta soossini alun perin tein.

Nyt lopultakin muistin kirjata määrät ylös:

• 1dl sokeria
• 0,5dl vettä
• 250g mansikoita
• chilijauhetta

Tee näin:

• Mittaa vesi ja sokeri kattilaan ja keittele sekoitellen viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes seos on tasaista ja tahmeaa. Jätä jäähtymään.
• Punnitse mansikat, sulata jäiset ja soseuta sauvasekottimella. (Keitä ulkomaiset pakastemarjat!)
• Yhdistä ja mausta chilillä. Chilien tulisuudessa on suuria eroja, joten järkevintä on lisätä chiliä cähitellen ja maistella, milloin määrä on riittävä.

Kastike sopii pehmeiden, kermaisten jälkiruokien, kuten panna cottan, juusto- tai moussekakun tai jäätelön lisukkeeksi. Sitä voi käyttää kakkujen tai annosten koristeluun tai asettaa tarjolle erikseen. Erityisen hyvin tulinen mansikka sopii valkosuklaan ja vaniljan kanssa.

Välineurheilua

Tuli mieleen kirjoittaa vaihteeksi vähän erilainen teksti ja käsitellä käyttämiäni keittiövälineitä. Suurimmaksi osaksi ne ovat ihan tusinatavaraa, mutta muutama on sellaisia, joista haluan antaa erityisen suosituksen.

Koska jotkut aktiivisemmat ja enemmän seuraajia keränneet blogit tekevät tällä hommalla rahaa tai saavat firmoilta tuotelahjoituksia, varmuuden vuoksi: En hyödy tästä(kään) postauksesta senttiäkään taloudellisesti eikä minulla ole minkäänlaisia yhteyksiä mainittuihin yrityksiin.

1. Kakkusaha (Wilton)

En ole suuri niin sanottujen unitaskereiden eli vain yhteen käyttötarkoitukseen soveltuvien tuotteiden ystävä. Kakkusahan kohdalla teen kuitenkin poikkeuksen. Käytin kakkupohjien halkaisemiseen vuosia tavallista leipäveistä eikä kerroksista koskaan tullut suoria. Kakkusahalla pohjista taas ei tule vinoja, ellei tarkoituksella tee niistä sellaisia. Ei tämä oma laitteenikaan kuitenkaan täydellinen ole. Terä jää ylemmissä lovissa turhan löysälle ja käyttö vaikeutuu, eikä terä ole aivan riittävän terävä leikatakseen pohjia aina loppuun asti kauniisti, vaan joskus reunasta irtoaa paloja. Kumpaakin ongelmaa kuitenkin helpottaa, kun oppii hyvän tekniikan sahan käyttöön.

2. Silikonikakkuvuoka vahvikerenkaalla (Silikomart)

Nappasin tämän joskus heräteostoksena Prismasta enkä ole katunut hetkeäkään. Laite on muuten tavallinen silikoninen kakkuvuoka, mutta siinä on irrotettava, kova vahvikerengas vuoan suulla. Tämä tekee vuoasta tarvittaessa jämäkämmän ja helpomman käsitellä esimerkiksi jäätelö- tai hyydykekakun ollessa vielä nestemäisessä muodossa. Renkaan irrotettavuus taas mahdollistaa vuoan irrottamisen jäätyneestä kakusta helposti ja vaivattomasti. Lisäksi on todella kätevää, että vuoan rajoitukset lämpötilojen ja muun käytön suhteen on merkitty suoraan vuokaan eikä ainoastaan pakkaukseen tai sen mukana tulleeseen käyttöohjeeseen. Ruusu on toki myös varsin kaunis.

3. Pyörivä tarjotin (Ikea)

Uusimpia hankintojani. Pyörivä alusta helpottaa kakkujen kuorrutusta ja koristelua aivan suunnattoman paljon. Levittäessäni taannoin suklaakreemiä kakun päälle tarjotinta pyöritellen ihmettelin ääneen, miten olen ikinä pärjännyt ilman. Puoliso viereisestä huoneesta vastasi: "Kiroillen." Pyöriviä kakkualustoja ja tarjottimia saa monestakin paikasta. Leivontakaupoissa nimenomaan kakkualustoina myytävät versiot ovat kuitenkin noin kolme kertaa niin kalliita kuin tarjottimina markkinoitavat. Tämä Ikean 39-senttinen Snudda on myös niin iso, että sille on käyttöä leivonnan lisäksi myös esimerkiksi dippitarjottimena.

4. Vispilä ja pieni nuolija (Tupperware)

Meillä on runsaasti Tupperwaren keittiötavaraa, koska joskus kymmenisen vuotta sitten olin itse esittelijänä ja tuotteita kertyi silloin niin esittely- kuin omaankin käyttöön. Enimmäkseen Tupperit eivät poikkea kovinkaan paljoa laadukkaammasta markettikamasta, mutta muutamiin tuotteisiin olen ollut erityisen tyytyväinen.

Yksi niistä on pieni ja siro silikoninuolija. Käytän sitä sekoittamiseen, kun kuumennan kattilassa kermaa tai maitoa, sulatan suklaata, teen jäätelömassaa... Lisäksi se on kätevä kapeiden jogurttitölkkien ja vastaavien kaapimiseen tyhjäksi.

Toinen suosikkini on vispilä. Vispilän ei lähtökohtaisesti luulisi voivan olla kovin ihmeellinen väline. Tämä on kuitenkin jotenkin erityisen käteen sopiva, näppärä vatkatessa ja lisäksi käsitiskissä huomattavasti perinteistä spiraaliversiota kätevämpi pestävä.

Syyskakku ihan muuten vaan

Tuli idea kakusta. Perillinen tahtoi juhlia "hälofiinia." Kaksi kärpästä ja niin poispäin.

Ideani oli lehdillä peitetty kakku. Olisin halunnut keskelle kakkua pystyyn puun rangan, josta lehdet olisivat näyttäneet pudonneen, mutten millään keksinyt, miten sellaisen toteuttaisin. Lehdet sen sijaan järjestyivät helposti toffeesta ja elintarvikeväristä.

Leivoin kolmen munan suklaakakkupohjan:

• 3 munaa
• 2,25dl sokeria
• 150g voita
• 100g tummaa suklaata 
• 3,75dl vehnäjauhoja
• 2 reilua ruokalusikallista tummaa kaakaota
• 2tl leivinjauhetta
• 1,5dl maitoa

- Vaahdota munat ja sokeri
- Sulata suklaa ja voi yhdessä kattilassa tai mikroaaltouunissa
- Sekoita kuivat aineet
- Lisää kuivat aineet ja maito kananmuna-sokerivaahtoon vuorotellen vähän kerrallaan
- Lisää suklaa-rasvaseos
- Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtoreunavuokaan

- Paista 175 asteessa noin tunnin ajan

Täytteeksi tein yksinkertaisen vadelmajuustokakun, mutta käytin vain yhden liivatelehden, ettei massasta tulisi liian tönkköä. Pohjat kostutin päärynämehulla. Pohjia piti olla kolme ja täytekerroksia kaksi, mutta rakas vuoden vanha kupeitteni hedelmä heitti ensimmäisen kostutetun pohjan lattialle, joten kakkuun selviytyi vain kaksi ja täytekerroksia tuli niiden väliin yksi sitäkin muhkeampi.

Kuorrutin kakun suklaakreemillä. Vatkasin kaksi desiä kermaa tanakaksi vaahdoksi, sulatin 200g maitosuklaata ja yhdistin nämä. Vaahto oli sen verran vaaleaa, että siivilöin siihen vielä muutaman teelusikallisen tummaa kaakaota.

 Näin sileää kuorrutetta olisi kelvannut jättää vaikka enemmänkin näkyville.

Olen jo pitkään halunnut vaahteranlehtimuotin, mutta sepä ei ollutkaan niin helppoa. Verkkokauppojen postikulut tuntuivat yhdelle muotille vähän kohtuuttomilta, joten vierailin paikallisessa kivijalkaliikkeessä. Perinteisen tyylin piparimuotteja oli hyllyn täydeltä, mutta se vaahteranlehti tietenkin puuttui. Sellainen oli vain yhdeksän muotin setissä. Nyt henkilökohtaisiin valikoimiini kuuluu siis kolme erikokoista vaahteranlehtimuottia, kolme tammenlehteä ja kolme tammenterhoa. Kaipa niille käyttöä vielä tulee.

Lehtien tekeminen ei ollut ihmeellinen homma, joskin aikaa siihen toki meni. Otin neljä fudge-palaa kerrallaan, pehmensin niitä muutaman sekunnin mikroaaltouunissa ja pyörittelin käsissä tasaiseksi köntiksi elintarvikevärin kanssa. Kerrankin vaaleanruskea pohjaväri toimi edukseni - se toi lehtiin juuri sopivan luonnollisen sävyn. Kaulitsin massan ohueksi ja leikkasin siitä kaikkia kolmea kokoa lehtiä. Tein keltaisia, vihreitä, punaisia ja oransseja lehtiä.

Viimeistelyä meikkisiveltimellä

 Lopuksi vain asettelin lehdet kakun ympärille. Aloitin suurimmista lehdistä ja sirottelin samanväriset tasaisesti kakun eri puolille. Jatkoin pienemmillä samaan malliin, kunnes kakku oli lähes kokonaan peitetty. Ruskeaa suklaakuorrutetta jäi vilkkumaan sieltä täältä lehtien välistä kuin syksyisen maan multaa. Lehtiä jäi yli sen verran, että päätin väsätä toffeesta vielä pari siiliä koristeiksi ja peitellä ne lehtipesään.

Mustikkakivi FTW

Jonkin verran onnistuneempia kuin viimevuotisen avaruuslaivat.

Kokeilin vuosi sitten mustikkakiviä, Aleksis Kiven päivälle lanseerattuja juhlaleivoksia. En ollut varauksettoman tyytyväinen sen enempää ohjeeseen kuin lopputulokseen. Mustikan ja kahvin yhdistelmä kuitenkin vakuutti ja leivosten mustikkapohja oli herkullista, joten ajatus tuotekehittelystä jäi muhimaan mieleeni. Vuosi siinä meni, mutta nyt kokeilin leivoksista omaa versiotani.

Kuten viimeksi mainitsin, kuorrutetta oli aivan liikaa. Vaikken käyttänyt kaikkea, leivonnaisista tuli todella raskaita ja täyttäviä. Kuorrute oli kuitenkin maultaan käsittämättömän hyvää, joten en halunnut muuttaa sen reseptiä. Sen sijaan päätin, että kuorrutetta ei tulisi leivosten väliin eikä ympärille, vaan ainoastaan päälle. Täytteeksi vaihdoin mustikkasosetta ja kermavaahto-ranskankermaseosta (ranskankermavaahtoa?).

 Väri ei juuri herätä ruokahalua.

Leivosten kyljet jätin paljaiksi, vaikka mustikkataikinan väri on vähän mitä on. Siniharmaa sävy näkyy kuitenkin lähinnä vain leivosten halkaispinnoilla, ulkoreunat paistuvat rusehtaviksi. Käytin muffinssivuoan sijaan paistamiseen leivosrenkaita, joiden halkaisija on 7,5 senttiä ja sain näin siistimmän ja kuorrutusta ajatellen helpomman muodon. Kymmenen sijaan leivoksia tuli renkaissa vain kahdeksan.

Vielä kerran, pojat:

Mustikkakivet 8-10 kpl

Taikina

100g voita

1 muna

0,75dl ranskankermaa

0,25dl piimää

200g sokeria

200g jauhoja

0,5tl soodaa

0,5tl kardemummaa

1,5dl mustikoita

+ mustikkamehua kostutukseen

• Sekoita kuivat aineet keskenään
• Lisää mustikat, voisula, ranskankerma-piimäseos ja muna
• Sekoita lastalla tms.
• Paista leivos- tai muffinssivuoassa n. 25min 180 asteessa

Täyte

1dl vispikermaa
1dl ranskankermaa
(n. ruokalusikallinen kreemijauhetta)
sokeroitua mustikkasosetta

• Halkaise leivokset
• Kostuta alempi kerros mustikkamehulla
• Lisää alemman pohjan peitoksi mustikkasosetta
• Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita ranskankerma siihen
• Jos haluat tönkömmän täytteen, vatkaa lopuksi sekaan vähän kreemijauhetta
• Levitä kreemi mustikkasoseen päälle
• Kostuta ja lisää ylempi pohja
  

Kuorrute

250g huoneenlämpöistä voita
100g tomusokeria
0,25dl kahvia
0,25dl mustikkamehua 

• Vatkaa voi ja tomurokeri tasaiseksi seokseksi
• Sekoita joukkoon kahvi ja mustikkamehu
• Levitä kuorrute leivoksien päälle tasaiseksi kerrokseksi
• Koristele mielesi mukaan 

Leivokset ovat hyvä kohde erilaisten koristeluideoiden kokeilemiseen. Päätinkin hyödyntää kohtuullisen laajaksi kasvatutta repertuaariani erilaisia koristemuotteja. Kaapista löytyy niin painomuotteja, piparimuotteja kuin silikonimuottejakin. Tein niillä leivosten päälle erilaisia kukkia, perhosia, lehtiä ja yhden näkinkengänkin. Käytin valkoista sokerimassaa, koska puhtaanvalkoinen tuntui sopivalta violetin mustikkakuorrutteen kanssa. Lisäsin vielä jokusen hopeahelmen.

Silikonivuoat ovat loistavia myös koristeiden kovettamiseen.

Tuomio:

Makumaailma on herkullinen. Mustikka, kahvi ja kardemumman mausteisuus tukevat toisiaan erinomaisesti. Lisäksi leivosten koostumus hipoi täydellisyyttä, kun ne tarjoili jääkaappikylminä. Korkeat leivokset kestivät lusikoimisen osoittamatta romahtamisen merkkiäkään.

Täyte ei kuitenkaan osunut maaliin tälläkään kertaa. Aikani maisteltuani tulin siihen tulokseen, että parasta olisi käyttää täytteenä pelkästään kevyesti sokeroitua mustikkasosetta. Ranskankerma oli tarpeeton lisä leivoksen makuihin eikä tuonut riittävästä kaivattua raikkautta. Mustikka sen sijaan teki tehtävänsä, mutta sitä oli liian vähän. Ensi kerralla siis kuoppaan monimutkaisemmat täytteet ja soseutan vain enemmän mustikoita. Uskoisin, että se on myös esteettisesti parempi vaihtoehto.

Sen verran raskasta syötävää mustikkakivet kuitenkin ovat, että seuraavaan kertaan voi hyvinkin mennä taas vuosi.

P.S. Nämä päivitysten nimet. Viimevuotinen WTF on englanninkielinen lyhenne sanoista What The Fuck eli kauniisti suomennettuna mitäs keppanaa. Tällä kertaa kirjainten järjestys on FTW, mikä viittaa sanontaan For The Win eli johonkin hyvään ja kannattamisen arvoiseen.

Kirjahyllyjä

Pyörittelimme paremman puoliskon kanssa vuosia erilaisia ideoita kotitekoisista tai ainakin rankasti tuunatuista kirjahyllyistä. Kirjat kuuluvat molempien elämään kiinteästi. Lukeminen on rakas harrastus ja kirjat myös olennainen osa sisustusta. Siksipä niiden säilöminen Ikean kulahtaneissa lastulevyhyllyköissä alkoi vähitellen nyppiä.

Ideoita oli runsaasti. Suunnittelimme välillä hulppeaa, seinän kokoista säilytysjärjestelmää, jossa massiiviset tukipuut tuettaisiin säädettävillä jaloilla kattoon ja lattiaan eikä vuokrakämpän seiniin tulisi lainkaan reikiä. Toisinaan suunnitelmissa oli vanhoista Warhammer-sääntökirjoista ja Valittujen Palojen Kirjavalioista viriteltyjä kelluvia hyllykirjoja (runsaasti reikiä vuokrakämpän seiniin).

Muutaman vuoden, muutaman asunnon ja muutaman muuton verran ideoita kypsyteltyämme päädyimme linjoiltaan yksinkertaiseen moduuliratkaisuun. Ostimme Biltemasta ison kasan mäntylevyä, suunnittelimme karkean asettelumallin tietokoneella ja ryhdyimme töihin. Levyistä muotoutui kakkosparvekkeella (kaksi parveketta on ihana asia) simppeleitä laatikoita. Osa neliönmuotoisia, osa pitkiäkin suorakaiteita.

Seuraavaksi oli pintakäsittelyn vuoro. Oli siis aika kaivaa jälleen kerran esille kilometri hiomapaperia ja muutama purkki Starkin Bloom-puuvahaa. Tällä kertaa yksi kerros riitti, kunhan vahaa siveli hyllyihin hyvin, hyvin ohuen ja tasaisen kerroksen. Tumma, mutta läpikuultava vahakerros jättää puunsyyt kauniisti näkyviin ja lopputulos on tunnelmallinen ja lämmin.


Ikävä kyllä hyllyjen kiinnitykseen ei keksitty kulmarautoja parempaa ratkaisua. Lopulta vuokra-asunnon seinään tuli kuin tulikin siis runsaasti reikiä. Pois muuttaessa on luvassa paljon kittipaikkojen tekemistä, mutta ei ole ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään.

Ensimmäisellä kierroksella teimme kuusi hyllyä. Niistä kolme pisintä asetettiin hieman katonrajasta alaspäin yhtenäiseen riviin. Toisesta päästä hyllyt ovat kiinni seinässä, toisesta päästä jätettiin auki kulkuaukko kissoille. Alle järjestettiin kolme lyhempää hyllyä silmää miellyttävään ja nelitassuisten kulkemiseen soveltuvaan järjestykseen. Omalta osaltani tein projektia komeasti maha pystyssä ja ajatus olikin, että hyllyjen funktiona on kirjasäilytyksen lisäksi toimia karvaisten perheenjäsenten pakopaikkana.

Ensimmäinen erä

Suunnitelma toimi hyvin ja kissat oppivat nopeasti arvostamaan orttaan. Kirjat eivät kuitenkaan kuuteen hyllyyn mahtuneet, ja elokuviakin meillä on fyysisinä julkaisuina metri tai pari. Syksyn tullen suoritimme siis timpuriurakan numero kaksi ja heivasimme viimeisenkin Ikea-hyllykön. Mietimme jälkimmäisille hyllyille jälleen montaa eri vaihtoehtoa, vaikka olimmekin päättäneet pitäytyä vastaavissa moduuleissa. Lopulta muutimme mieltämme vielä hyllyjen valmistuttua ja päätimme koota niistä kierreportaiden malliin nousevan pinon nurkkaan.

Se epämääräinen makkara on vauvan leikimatto.

Moduulien paras puoli onkin se, että niitä voi järjestellä rajattomiin määriin eri asetelmia. Vaihtaessamme seuraavan kerran osoitetta tai päättäessämme muuten vain uusia olohuoneen sisustuksen oikein kunnolla voimme tehdä hyllyillä vaikka mitä. Niistä voi koota ison kasan johonkin nurkkaan tai jollekin seinustalle. Ne voi kiinnittää yhteen tilanjakajaksi (Näissä neliöissä? Hah!) tai ruuvata seinään kiertämään huonetta jonossa. Ne voi ripustaa ketjuilla kattoon tai kiinnittää 45 asteen kulmaan. Ja, teimme mitä vain, ne muodostavat joka tapauksessa yhtenäisen kokonaisuuden.